Hakkuhuukkailun SM 2013

Huukkailun hallitsevan Suomen mestarin Aholan Antin aatoksia elämästä ja energiasta. Mukana myös paljastus vuoden 2013 kapinan aikataulusta.

Mongioie - Vol II

Teksti: Johannes
Kuvat: Antti ja Johannes

Toinen päivä Mongioien kulinaarisessa paratiisissa alkoi Italialialaisella perusaamiaisella, johon aina tietty pettyy: kuivaa leipää ja jotain purkkihilloja, voita ja nutellaa. Onneksi kahvia oli runsaasti ja se oli taiten valmistettua.

 

Sitten teipattiin sormet ja lähdettiin tallustamaan aiempana päivänä hyväksi koetulle seinämälle. Reitiksi valittiin paria pykälää aiempaa vaikeampi Chiaro di Luna, joka sijaitsi välittömästi seinämän kahtia jakavan pystyuurteen oikealla puolella. Kiipeily oli hieman jyrkempää ja hyvinkin jammailijan jalkatekniikan haastavaa kitkakiipeilyä. Erittäin vaikeaksi taisin kikkailua seinällä nimittää köydessä lukuisia kertoja puuskuttaessani…



 

 

Onneksi perhonen piti Antin paidasta ja saimme hetkeksi muuta ajateltavaa vaikeiden moovien ja varpaiden kivun lomaan. Antti hoiti osuutensa nopeasti kotiin ja pääsimme huipulle erittäin hyvän sään vallitessa. Laskeutuminen oli myös helppo: 3 pitkää haskeutumista vailla kierteitä tahi muita kahnauksia.

 

 

Illalla majan pitäjät tottavie ylittivät jälleen itsensä. Takkatulen leimutessa joimme paikallista mukavaa vinettoa ja odotimme innolla ruokapuolta.



 

Alkuruoaksi tarjoiltiin erinomaista juustopastaa ja pääruoaksi peuraa. Sitten kylkiäisiksi vuoristojuustoa vuoristohunajalla ja jälkiruoaksi pannacottaa kanelilla maustetulla hillolla.



Kuutamo valaisi yötaivaan kun siirryimme correttojen kanssa pihalle patsastelemaan. Ja edelleen levolle suurten pehmeiden peittojen alle.

Paras vuoristomaja ikinä!

p.s. tarjolla oli myös lämmin suihku…



Mongioie – Piedmonten lahja sadepäivien ratoksi. Vol I

Teksti: Johannes
Kuvat: Antti ja Johannes

Val di Mellosta suuntasimme sateiseen Chamonixiin, josta ymmärsimme onneksemme lähteä pian pois. Keli oli karsea. Tuuli oli ylhäällä yli 20 metriä sekunnissa ja lunta tuli metri. Mukaan oli tarttunut jostain mutkasta Versante Sudin topokirjasarjaan kuuluva Andonno e Cuneese ja niinpä suuntasimme kohti Eteläisen Piedmonten lämpöä.

Chamonixista matkaa kohteeseemme Viozenen kylään kertyi hieman yli 300 kilometriä ja aikaa ajellessa kului noin kolme tuntia. Lähestulkoon motaria koko matka ja suunta Torinon vieritse kohti etelää. Tulimme kylään pimeän jo laskeuduttua. Siispä yövyimme hiljaisen vuoristotien levikkeellä ja naukkailimme Val di Mellon tuliaisemme ennen yöpuulle siirtymistä.

 

 

 

 

 

Polku Rifugio Mongioielle oli helppoa kulkea ja seurata. Viozenen kylän kirkon vierestä tietä ylös vaellusreittimerkkejä seuraillen. Ensin tietä ja sitten hiekkapolkua ja edelleen lehmien laitumia ylitellen.
 

 

 

 

Edelleen kalkkikivikalliot, joiden vuoksi luulimme tulleemme näkyivät hyvin majalle, josta myös löytyi viimeinen vesipiste ennen kalliota (jos ei karjan juottokaukaloita lasketa). Lähdimme helppokulkuisten ruohikkokenttien yli kohti kiipeilykohdettamme Rocca dei Campanilia, joka nousee 2390 metriin ja jonka eteläseinämältä löytyy parikymmentä 4-6 köydenpituuden 6a-7b+ tasoisia pääasiassa pultattuja kalkkikivireittejä. Vastaavia seinämiä on alueella 5 ja reittejä yhteensä 66, joista useimmat useamman köydenpituuden mittaisia. Lähestymismatkaa majalle kylästä on noin 300 korkeusmetriä ja edelleen sieltä kallioiden juurelle jotakuinkin 500 korkeusmetriä.
 

 

 

Seinien kaltevuus on loivasta pystysuoraan ja kiipeily kokemustemme (yhteensä 11 köydenpituutta tasolla 5b-6c) mukaan herkkää ja teknistä. Jalkatekniikka nousee arvoon arvaamattomaan, kun seinämät jyrkkenevät ja otteet eivät parane. Helpommilla köydenmitoilla oli hassuja uurteita. Kuvassa Antti liidaa päivän ensimmäistä reittiä Canzone dell’ Acqua.
 

 

 

Pilvet valuivat vuorelle. Ensimmäisen käyttökerran kierrettä oli runsaasti ja saimme hieman pelata köysien kanssa loivassa laskeutumismaastossa. Kävimme kiipeämässä jotakin toistakin reittiä, mutta se oli vaikeaa ja nälkä kurni mahassa, joten lähdimme patikoimaan kohti majapaikkaa.
 

 

Majalla pilvet väistyivät ja Rifugiolla asustelevat lukuisat koirat etsivät rapsuttajaa. Paras oli kuitenkin mukavan kiipeilypäivän jälkeen vasta edessä. Ruokailu! Ensin maukas pasta-carbonara, jonka jälkeen kokonainen possun potka vuoristomajan oman kasvimaan kasviksilla höystettynä. Jälkiruokana sitten paria sorttia kakkua ja suklaata.

to be continued...

 

 

Val di Mello vol. 2.

 

Teksti: Johannes

Kuvat: Antti ja Johannes

 





 

Toinen kiipeilypäivä lusittiin eilen Val di Mellossa. Aamupala ja lounas on vakiintunut ilmakuivattuun kinkkuun ja suureen palaan juustoa. Lisäksi reitillä nautitaan enugeelejä. Torkutimme aamulla tunnin ja otsalamppuja ei tarvinnut käyttää. Olihan edessämme tuplamäärä kiipeilyä eiliseen nähden: 7 köyden mitan Albero delle Pere ja sen perään oli tarkoitus kiivetä 9 köydenpituuden mittainen paikallinen klassikkoreitti Luna Nascente.

 

Antti pyrkii eroon risuista ja männyn kävyistä Albero delle Peren alussa.

 

Reitti oli kaiken kaikkiaan aika kämäinen. Lähestulkoon ainoat hauskuudet olivat päällekaatuva hormi

 

 

ja lopun rannarisläbit.

 

Luna Nascente olikin sitten aikamoista herkkua. Reitistä varmaan viisi pitkää köyden mittaa oli oikealle avautuvaa loivaa lay back –liikehdintää. Kuvassa Antti toisella kyseisen kaltaisella kp:lla.

 

Antti kolmannella ley back –kp:lla

 

Antti neljännellä lay back –kp:lla

 

Ja sitten oli tällaista kivaa halkeamaa silmän kantamattomiin.

 

Ja 3a –tasoiseksi kiipeilyksi merkitty noin 45 metrin poikkikulku, johon sai varmistuksen puoliväliin. Antti nurisi valokuvaamisen aiheuttamasta köyden roikkuvasta ulottuvuudesta…

 

mutta lähempänä tälle jo naurettiin.

 

sitten oli lisää släbiä

 

Toppikuva kuvaa tunnelmaa. Makia kiipeilypäivä polkua pitkin tapahtuvaa laskeutumista vaille valmis. Lisäksi päivä oli kiipeilypäivistämme ensimmäinen ilman fall factor 2 putoamista.

 

Ihmisiä kiipeilemässä Luna Nascentea.

 

Polku oli aikas hienoa miljöötä myöskin.

 

Toissapäiväinen reittimme kulki alemman seinämän oikeassa laidassa ison katon alla oikealle kaartaen. Ja eiliset reitit taasen keskellä alempaa feissiä ja aivan ylemmän seinämän oikeaa laitaa.