maanantai 4. joulukuuta 2017

Energiasta, nesteytyksestä ja korkeasta ilmanalasta...


Teksti: Teija
Kuvat: Make

Nyt vihdoin jatkoa aiempaan kirjoitukseeni  Puhtaus on puoliruokaa vuorillakin. Kuten moni muukin asia, niin ruoka ja juomatarpeet korkealla ovat myös yksilöllisiä. Toiset sairastuvat helpommin, toisilla on herkempi vatsa, toiset stressaavat enemmän jne. Joitain juttuja on kuitenkin vaikea todistaa vääriksi. 






Tavallinen toimistotyöläinen, joka lähtee Suomesta vuorille ja ohueen ilmanalaan, tarvitsee tarpeeksi aikaa korkealle sopeutumiseen. Se paljonko on tarpeeksi on myös yksilöllistä ja sen oppii kokemuksen kautta. Itse olen ainakin huomannut että vuosina, jolloin olen ollut paljon korkealla, elimistö muistaa sen ja sopeutuminen on tällöin helpompaa. Nöyryyttä tarvitaan joka kerta ohuessa ilmanalassa, sillä elimistömme saattaa hyvinkin reagoida korkeuteen eri tavoin eri reissuilla.




Olen huomannut että jo valmiiksi väsyneenä vuorireissulle lähtiessä sopeutuminenkin sujuu huonommin. Niin ja sanomattakin selvää että mitä paremmassa fyysisessä kunnossa olet, sen paremmin pystyt ohuessa ilmassakin toimimaan. Sun kunnosta leikataan tietty prosenttisiivu pois korkeassa ilmassa, ja mitä parempi se lähtötilanne on, sitä paremmin pärjäät korkeallakin. Tätä ei pidä sekoittaa siihen jos olet urpo ja lähdet seuraavaan korkeuteen ilman että olet sopeutunut edelliseen korkeuteen.




Etenkin isoilla vuorilla, tärkeää on tunnistaa kehon merkit siitä oletko jo sopeutunut ja valmis siirtymään seuraavaan korkeuteen. Syke on hyvä mittari sopeutumiseen, jos sydän hakkaa levossakin, tiedät että sopeutuminen on vielä kesken. Pääkipu on myös aina selvä merkki siitä että tarvitset aikaa sopeutumiseen. Jos et pysty nukkumaan, on selvää, että tarvitset lisää aikaa siinä korkeudessa sopeutumiseen. Nukkumisen tärkeyttä ei voi liikaa korostaa, sillä ilman unta et palaudu. Ja jos et palaudu, et pysy terveenä ja matka loppuu lyhyeen. 





Yksilöllistä on myös se paljonko juomaa ja ruokaa tarvitsee vuorella. Tämä on myös luonnollisesti henkilön koosta myös paljon kokemuksesta, tottumuksesta ja kunnosta kiinni. Jos menet mukavuusalueella, energian ja juoman tarve ei ole niin suuri. Yleensä toimistotyöläiselle vuoripäivät ovat rankkoja, joten silloin on tärkeää saada nestettä ja polttoainetta tarpeeksi. Kaikki uusi lisää stressiä ja myös energian kulutusta; uusi paikka, uusi korkeus jne. Eikä riitä että energiaa saa päivän jumpan kulutuksen verran, vaan sitä pitää saada myös palautumista varten osana valmistautumista seuraavaan päivään. Ja etenkin silloin jos ruokahalua ei ole, on erityisen tärkeää syödä. On tavanomaista että ruokahalu heikkenee korkealla, mutta syödä ja juoda pitää. Vaikkakin se voi olla vaikeaa syödä väkisin jos olet normioloissa tottunut rajoittamaan syömistä ja laskemaan kaloreita, ja kun kerrankin ei tee mieli syödä. Se on vaan sääntö numero yksi että vuorille ei lähdetä laihduttamaan vaan vuorilla pitää olla vahva. 




Lisäksi kylmyys, kuumuus ja kaikenlaiset itselle uudet, vieraat olosuhteet kuluttavat vielä enemmän. Kun polttoaine loppuu, loppuu myös meno. Se on saletti. Jos itsellä ei vielä ole kokemusta pahemmin, överit on aina paremmat kuin vajarit. Sekä energian että juoman suhteen ei kannata kauheasti vilkuilla viereisiin pöytiin. On aina niitä jotka pärjäävät yhdellä snickersillä ja puolella litralla vettä pitkän päivän, mutta turha luulla että olisit yksi heistä, etenkin jos olet toimistotyöläinen ja satunnainen vuorilla liikkuja. Silloin yleensä patukkaa pitää työntää naamariin yksi toisensa jälkeen. Ja juomahuollosta on huolehdittava koko ajan.








Itse olen huomannut että samaan paikkaan uudelleen mennessä energiaa ei tarvitse niin paljon. Stressin määrä on niin paljon vähempi kun tiedät jo mihin menet ja sinulla on kokemusta paikasta, korkeudesta jne. Tiedostamatta olet osannut huomioida useita asioita, jotka eka kerralla menivät ehkä pieleen. Olet usein paremmin valmistautunut reissuun, osaat arvioida energian tarpeenkin tiedostamatta paremmin. Toisella kerralla Aconcagualle mennessä keräsin pari kiloa läskiä varalle ennen reissua kylmiä kelejä varten. Eka Acon reissulla kun paino oli pudonnut ja koin etten ollut enää vahvimmassa iskussa kylmässä kelissä. No, harmikseni sitten toisella Aconcaguan reissulla paino ei tippunut yhtään, tuliaisena toin kotiin ne extrakilot takaisin. Sen jälkeen en ole nähnyt muutenkaan järkeväksi extrakilojen keräämistä ennen reissua ellei ole alipainoinen. Kyllä se effortti kannattaa pistää siihen reissua varten treenaamiseen. Fyysinen ja henkinen valmistautuminen kulkevat pitkälti käsi kädessä. Hyvässä fyysisessä kunnossa myös henkinen puoli on paremmassa hapessa. Pystyt ajattelemaan selkeämmin ja tekemään päätökset järkevämmin.