keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Marraskuuta paossa Kalymnoksella - jälleen kerran


Teksti: Miia Fohlin
Kuvat: Miia & Toni Fohlin

Istun partsilla ja katselen Massourin-lahden yli Telendokselle, naapurisaarellemme, jonka jykevä silhuetti vartioi läntistä taivaanrantaa. Olen seonnut laskusta jo aikapäivää sitten. Tämä on vissiin viidestoista kerta, kun olemme Tonin kanssa Kalymnoksella. Ensimmäisen kerran tulimme joskus aivan 2000-luvun alussa, kun kiipeily oli vielä ihan uutta saarella ja kiipeilijät paikallisten mielestä jotain yhtä outoa kuin lauma marsilaisia. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään, jolloin yksistään Massourin kylillä on hyvinkin neljä kiipeilykauppaa, polut sektoreille ovat varsinaisia stradoja ja valitettavasti pehmeä kalkkikivi alkaa olla paikkapaikoin jo varsin kiillottunutta. Jopa saippuaisen liukasta.

Toni Seaside Kitchenillä

Skalia Balcony

Saatat ihmetellä, miksi me yhä uudestaan ja uudestaan palaamme. Heh, niin mekin. Ensinnäkään sportti ei ole lempilajimme, olemme siinä suht huonoja, tai ainakin minä. Kalkkikivi ei myöskään ole lempikivilajimme, hiekkakivi ja graniitti vetävät pitemmän korren. Myös konglomeraatti ja grey stone miellyttävät enemmän. Täällä on usein myös hiivatin kuuma ja hulluna jengiä. Mutta. Sitten ne hyvät puolet. Ne kertoakseni täytyy matkata hieman ajassa taaksepäin.

Kreikan meri

Toni lukee Iltistä Balionisos Bay

Kun olimme saaneet päähämme lähteä Kalymnokselle, piti luonnollisesti löytää majoitus läheltä sektoreita. Ei kun googlaamaan. Kaikenlaista oli tarjolla mutta silmään pisti yksi, Alkyon, jonka isäntä, eläkkeellä oleva merikapteeni, lupasi viedä asiakkaansa merelle omalla veneellään. Tämähän herätti heti mielenkiintomme, sillä Toni oli pikkupojasta asti harrastanut vapaasukellusta ja ajatuksenamme oli ottaa nekin kamat mukaan. Tämän kun meilasimme Kapteenille, oli homma heti pihvi. Ja siitä alkoi vuosikymmenen kestänyt ystävyys. 

Oma partsi

Gerakios

Kapteenilla oli tapana tulla kertomaan meille aina ennen wifi-aikoja päivän sääennustus ja kysyä lähdemmekö merelle, kun hän menee kalaan, vaiko kiipeämään. Hän näytti meille upeita sukelluspaikkoja, antoi Tonille vinkkejä ja oli hengessä mukana. Pesusientensukeltajan poika kun oli. Pesusienensukellus on Kalymnoksen alkuperäinen elinkeino ennen turismia, ja sukelletaan niitä sieniä edelleenkin muttei yhtä vaarallisin menetelmin kuin yhdessä vaiheessa, kun käytettiin pintailmaa. Alunperin homma hoidettiin vaparina mutta jossain vaiheessa alettiin sukeltaa pintailmalla, mistä seurasi paljon ongelmia, vakavia loukkaantumisia ja hengenmenetyksiä. Nykyään riskit ovat tiedossa mutta edelleenkin olemme aika-ajoin nähneet pintailmakavereita tuolla pinnan alla toimittamassa erilaisia askareita. 

Melitsahasin satama

Telendos

Oli miten oli, nykyaikainen vapaasukellus on lähtöisin sienensukelluksesta ja täältä Kalymnoksen syvistä, sinisistä vesistä. Tänä päivänä ei Kapteenia kuitenkaan enää ole mutta henki elää edelleen. Olemme ystävystyneet hänen tyttärensä perheen kanssa, jotka nykyisin pyörittävät Alkyonia, ja juuri eilen istuimme heillä iltaa. Kapteenin kautta meille kasvoi vahvat siteet Kalymnokseen ja täällä asuvaan muuhun Trikiliksen perheeseen. 

Pirre Gerakioksella

Nautimme myös hiljaisista talvikuukausista, jolloin valtaosa kiipeilijöistä on kaikonnut, kaupat ja ravintolat ovat sulkeneet ovensa, on hiljaista ja ehkä vähän karuakin. Pohjoistuuli saattaa puhallella mutta tyypillisesti aurinko paistaa. Etelätuuli tuo sateita. Kämpillä vetää ovista ja ikkunoista, sillä talvi on niin lyhyt, ettei sen takia tarvitse tilkitä ja tiivistää. Näyttää tosin siltä, että tämä hiljainen periodi lyhenee lyhenemistään, sillä moni muukin kiipeilijä on huomannut, että on paljon kivempi kiivetä kun on +15 kuin +25 astetta... 

Lomalaiset
Les Copains dabord - multipitchin Gullyssa ( 6a+ 5 kp)


Vaikka tuossa sanoinkin, että kalkkikivi ei ole sitä suurinta suosikkiani, niin myönnän kyllä, että Kalymnoksen keltainen kivi on ihan huippukivaa kiivettävää. Ehkä siinä on vain se, että ns. kiva kivi alkaa tyypillisesti 6b:stä ja jotta sitä jaksaa kiivetä, tulee olla kiivennyt jonkun verran hänkkiä sisällä. Se ei välttämättä lempihommaani, graniittia, hiipimällä hetimiten ala taipua;) Ja minä kun tykkäisin kiivetä vain ulkona, niin tässä on pieni eturistiriita. No, viimeisen vuoden tässä on ollut ihan oikeakin ristiriita, sillä olen ollut tasan vuoden migreenin kourissa, enkä näin ollen ole voinut treenata, en kauheasti edes ulkona, enkä ainakaan sisällä kirkkaiden valojen vuoksi. Näin ollen, kun on heikko kuin heinä ja laiha kuin luuranko, on turha itkeä hienon hänkin perään, vaan paras olla tyytyväinen, kun saa olla ulkona ja ylipäätään kiivetä, edes jotain.

Toppi häämöttää

Myrties ja Massouri

Mäen päältä näkee kauas

Ja sitten on tuo meri. Kreikan meri. Meri Kreikan. Onhan se vaan niin ihanaa pulahtaa uimaan kiipeilypäivän jälkeen. Mikään ei tee nirhaumille yhtä hyvää kuin suolainen merivesi. 

Lopuksi, ruoka. Täällä on ihan taivaallisen hyviä tomaatteja ja paikallista hunajaa, jota tuotetaan tuolla kallion kupeessa. Sekä jogurttia. Eikä tuo halvakaan pahaa ole. Taidanpa hakea palasen ja vahvistua taas vähäsen.

 Kalymnos-infoa pähkinänkuoressa:

Topoapplikaatio iPhoneen /iPadiin:
        Huom! Appsin lataustuotot menevät täysimääräisesti reittienylläpitoon. Appsista ja sen tulojen käyttökohteista lisäinfoa esim. Massourissa olevan brittibaari Glarosin omistajilta Suelta ja Steveltä.

·       Painettu topo: 
        Kalymnos Rock Climbing Guidebook (viimeisin versio 2010), Aris Theodoropoulos. Sama  heppu on julkaissut topon myös koko Kreikan kiipeilystä. 

·       Majoitus: 
        esim. Studios Alkyon Massourissa, joka on kiipeilyn kannalta ehdottomasti paras sijainti  asua. Alkyon on siisti, edesmenneen Kapteenin tyttären Marian ja tämän miehen Georgen omistama huoneistohotellityyppinen majoitus, jossa on 2-4 hengen huoneita keittonurkalla ja parvekkeella sekä merinäkymillä Telendokselle. Sähköposti:       
·       
        Lautat Kosilta: Anem Ferries
·       Kalymnoksellakin on lentokenttä mutta se on erittäin tuuliherkkä, joten voi olla varmempi     ottaa lennot Kosille. Tosin lennot kuulemma saatetaan vaihtaa Kosin lennoiksi, jos Kalymnoksen kenttä suljetaan. Yksi vaihtoehto on myös tulla Ateenan Piraeuksen satamasta paatilla yön yli. Sekin on erään sortin kokemus. Ateenan kentältä pääsee Piraeukseen metrolla muutamalla vaihdolla. Blue  Star Ferries: 
·         
        Sää: 
        Kiipeilyn kannalta löytää aina aurinkoisen tai varjoisen, tuulettoman tai tuulisen sektorin   oman mieltymyksen mukaan. Ja kevyellä sateellakin voi kiivetä caveissa. Mutta seuraa tuulia etenkin, kun kotiinpaluu lähestyy, jottet missaa paluulentoasi. Viralliset lautat eivät  kulje, jos tuuli on yli 8B. Mutta ns. Pirate boat kulkee ja paikalliset tietävät, mistä. Kannattaa tosin harkita, jättääkö lähdön sen varaan vai lähteekö Kosille esim. päivää  aiemmin. Yksi hyvä paikallinen sääsaitti, jos ei halua olla yr:n varassa täälläkin:    


sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Pauli ja Pölkky voittoon draikkakisoissa stadikalla


Teksti: Teija

Kuvat: Make

Suomen Alppikerhon järjestämän hakkuhuukkailukisan finaali oli jännä. Satapäinen yleisö nautti jännitysnäytelmästä Olympiastadionin pohjoiskaarteessa. Katsomoon ei enempää olisi mahtunut, joten tulevia kisoja varten täytyykin järjestellä lisää paikkoja katsomoon. 


Aamusta Olympiastadionille oli kokoontunut noin 40 kisaajaa karsintoihin. Tunnelma oli lämminhenkinen koko pitkän päivän. Lisämausteen tunnelmaan toivat ulkomaalaiset urheilijat. Olympiastadion oli juuri siinä käytössä mihin se on alun perin rakennettukin. Reilu meininki ja toinen toistaan kovemmassa kunnossa olevia kisaajia useista eri maista. Venäläiset ovat tunnettuja vieraanvaraisuudestaan, ja niinpä myös Venäläiset kisaajat toivat Krukonogin lahjakortteja kisapalkinnoiksi mukanaan.



Karsinnat meneillään

Finaalia seuratessa ei ollut vaikea ymmärtää miksi jääkiipeilyn maailman cupin kisat ovat erittäin suosittuja yleisölajeja. Hakkujen kanssa seinällä touhutessa kiipeilijät keksivät ja kokeilevat mitä erinäisempiä ratkaisuja ylöspäin menoon. Eilisessä finaalissa vain yksi finalisti oivalsi millä tekniikalla reitintekijä oli kruksikohdasta päässyt. Harmittavasti Paulin hyvä yritys ei ihan onnistunut, vaan hän huukkasi yrkässä otteen yli. Venäläiskaksikon yritykset olivat myös todella vakuuttavia, mutta eivät ihan riittäneet. Oliko JP:n taituroima finaalireitti dry tooling kisoissa liian vaikea? Siihen vastauksia tuonnempana liikkuvan kuvan merkeissä, kun kuulemme kisapäällikön mietteitä kisasta ja reitistä. 


Kisan kovimmat; Pauli ja Pölkky

Tänä vuonna draikkakisoihin saatiin ulkomaalaisia urheilijoita, ja etenkin Venäläisistä odotettavissa oli erittäin kovia kisaajia, reitintekijälle tämä oli varmastikin haastava paikka. Ottaako riski että reitti on kisaajille liian helppo tai liian vaikea? siinäpä pähkinää purtavaksi.


JP Vuolijoki oikean kätensä Pasi Jaatisen kanssa olivat tämän vuoden kisan aikaansaavat voimat. Ilman näitä kahta miestä ei tätä erityistä tapahtumaa olisi ollut. JP vietti 1,5 kuukautta stadikalla lähes joka ilta ja Jaatinen noin 4 iltaa viikossa. Voin niin kuvitella kun JP on omin pikku kätösin hionut ja mallannut finaalireitin pölkkyjä ja puuveetä viimeiseen saakka. Hatunnosto hienosta työstä näille miehille! Miesten lisäksi tukijoukoissa oli iso määrä apureita mahdollistamassa kisoja. Unohtamatta yhteistyökumppanien panosta. Camu ja Berghaus olivat suuresti mukana tukemassa kisoja. Lisäksi upeita kisapalkintoja lahjoittivat lukuisat paikalliset yrittäjät; Boulderkeskus, Greendoor, Helsingin Kiipeilykeskus, Mountain Shop, Rock Sport Magazine, Toyota Kiipeilyareena, Vandernet ja Varuste.net. PA-laitteet tapahtumaan tarjosi paikallinen bändi Epic Brothers.


Pasi, Matti ja Make kuvasivat kisat ja nyt odotetaan kuumeisesti Hakkuhuukkailu 2014 koostetta. Editointi alkoikin heti kisojen jälkeen, niinhän sitä sanotaan että ei se luoja laiskoja elätä. Sitä odotellessa Hakkuhuukkailu 2014 top 3: 


1. Pauli Salminen 

2. Konstantin Zazdravnykh
3. Maria Kuznetsova

Muut finalistit ( aakkosjärjestyksessä)

Ape Kaikkonen
Enni Bertling
Matthew Watkins
Tapsa Alhonsuo

video

Hieno kisa vaatii onnistuakseen JiiPeen, Jaatisen ja
yhteistyökumppanien
 lisäksi myös mahtavat urheilijat