Teksti: Johannes
Kuvat: Antti ja Johannes
Toinen kiipeilypäivä lusittiin eilen Val di Mellossa.
Aamupala ja lounas on vakiintunut ilmakuivattuun kinkkuun ja suureen palaan
juustoa. Lisäksi reitillä nautitaan enugeelejä. Torkutimme aamulla tunnin ja
otsalamppuja ei tarvinnut käyttää. Olihan edessämme tuplamäärä kiipeilyä
eiliseen nähden: 7 köyden mitan Albero delle Pere ja sen perään oli tarkoitus
kiivetä 9 köydenpituuden mittainen paikallinen klassikkoreitti Luna Nascente.
Antti pyrkii eroon risuista ja männyn kävyistä Albero
delle Peren alussa.
Reitti oli kaiken kaikkiaan aika kämäinen.
Lähestulkoon ainoat hauskuudet olivat päällekaatuva hormi
ja lopun rannarisläbit.
Luna Nascente olikin sitten aikamoista herkkua. Reitistä
varmaan viisi pitkää köyden mittaa oli oikealle avautuvaa loivaa lay back
–liikehdintää. Kuvassa Antti toisella kyseisen kaltaisella kp:lla.
Antti kolmannella ley back –kp:lla
Antti neljännellä lay back –kp:lla
Ja sitten oli tällaista kivaa halkeamaa silmän
kantamattomiin.
Ja 3a –tasoiseksi kiipeilyksi merkitty noin 45 metrin
poikkikulku, johon sai varmistuksen puoliväliin. Antti nurisi valokuvaamisen
aiheuttamasta köyden roikkuvasta ulottuvuudesta…
mutta lähempänä tälle jo naurettiin.
sitten oli lisää släbiä
Toppikuva kuvaa tunnelmaa. Makia kiipeilypäivä polkua
pitkin tapahtuvaa laskeutumista vaille valmis. Lisäksi päivä oli
kiipeilypäivistämme ensimmäinen ilman fall factor 2 putoamista.
Ihmisiä kiipeilemässä Luna Nascentea.
Polku oli aikas hienoa miljöötä myöskin.
Toissapäiväinen reittimme kulki alemman seinämän oikeassa
laidassa ison katon alla oikealle kaartaen. Ja eiliset reitit taasen keskellä
alempaa feissiä ja aivan ylemmän seinämän oikeaa laitaa.
