TransAlp Cycling #zurven14

Teksti: Jukka Partanen, kuvatekstit: Make

Kuvat: #zurven14 ryhmäläiset

Mahtavat maisemat, loputtumat nousut, vauhdikkaat laskut ja yllätyksellisyys ovat päällimmäisenä mielessä muutama viikko pyöräilyreissumme jälkeen. Yllätyksellistä oli se, miten hyvin koko porukka jaksoi päivästä toiseen ilman mitään isompia ongelmia. Meitä oli 7 pyöräilijää ja olimme taustaltamme kovinkin erilaisia. 

Harjoitusmäärät tältä vuodelta vaihtelivat 1000:sta 12000:een ja metoditkaan eivät välttämättä kaikilla olleet vuoden aikana yhtä tavoitteellisia. Aikaisemmat kokemukset vuorinousujen ajamisesta olivat melko vähäiset. Viime vuonna meistä 3 oli käynyt ajelemassa Pyreneiden klassikoita, mutta silloinkaan emme ajaneet 7 vuoripäivää putkeen. Muiden osalta kokemukset olivat lähinnä Mallorcan ”nyppylöistä”. Avainroolissa jaksamisessa oli varmasti ravinto ja riittävä yöuni. Pastaa tuli syötyä sen verran paljon, että nyt voi pitää vähän taukoa!

Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä tuli yli 17000

Yllättävää oli myös se, miten hyvin reitin suunnittelu oli onnistunut. Matkan varrelle osui monta sellaistakin mieleenpainuvaa tienpätkää, joita ei oltu etukäteen hehkuteltu.  Päivien erilaisuus oli myös yllätys. Jokaisella nousulla ja laskulla oli omat erityispiirteensä. Maisemat ja ilmasto vaihtuvat moneen kertaan. Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä tuli yli 17000. Ajopäiviä oli yhteen 8, joista ensimmäinen oli tasamaata. Nousumetrejä per päivä tuli siten reippaasti yli 2000. Pisimmät nousut olivat lähes 30 km ja matkan korkein kohta oli yli 2700 metrissä.

 

Päivä 1 – Zürich -> Giswil

Ensimmäinen ajopäivän teemana oli siirtyminen vuorien juurelle. Matka suuntautui Zürichistä etelään Luzern ja Sarnen järvien rantoja seuraillen. Pituutta päivälle tuli 97 km ja nousumetrejä vähemmän kuin Suomessa vastaavalla matkalla.

Zürichistä pääsimme melko helposti ulos rauhallisemmille teille eikä liikennette ollut päivän aikana mitenkään kohtuuttoman paljon, vaikka olikin lauantai.

Miehet Alppien yli Zurichistä Venetsiaan on saatu matkaan

Päivä 2 – Giswil -> Andermatt

Toisena päivänä siirryimme itse asiaan. Ensimmäinen varsinainen nousu Grimselpass alkoi reilun tunnin ajamisen jälkeen. Sitä ennen oli toki hieman annettu lämmittelyä reisille, kun heti hotellin portilta alkoi ylämäki ja ensimmäisten 10 km aikana tuli nousua 500 m. Tämä nyppylä ei profiilikuvassa kylläkään eroitu mitenkään. Grimselpassilla oli pituutta 26 km ja toppi (tai oikeammin sola) oli yli 2100 metrin korkeudessa. Siitä otettiin muutama serpentiini alaspäin ja jatkettiin taas ylöspäin kohti Furkapassia. Yhteensä vertikaalia tuli päivän aikana reilu 2800 m 90 km matkalla.

Tiet olivat todella upeat ja maisemat vieläkin hienommat. Ainoa häiritsevä tekijä päivän aikana oli loputon ohittavien moottoripyörien ja urheiluautojen virta. Sunnuntaipäivä oli aurinkoinen ja lämmin, mikä oli innoittanut motoristeja vuoriajelulle.

päivä 2 - Furkapass ylös

päivä 2 - Pro Stock Juki ja Hannu

 

Päivä 3 – Andermatt -> Tiefencastel

Edellinen päivä oli ollut nousuvoittoinen ja nyt oli vuorossa enemmän laskua. Andermattin korkeushan on  1400 metriä ja Tiefencastel on reilusti alempana. Heti hotellin kulmalta edessä oli kuitenkin 10 km 600 metrin nousu kohti Oberalppassia. Sen jälkeen laskettiin lähes 50 km ennen kuin seuraavan kerran joutui laittamaan reisilihaksia koetukselle. Liikenne oli viikonlopun jälkeen rauhoittunut täysin ja saimme ajella melko lailla yksiksemme. Sama jatkui itseasiassa koko lopun reissun ajan ihan viimeisen päivän loppua lukuunottamatta. Matkaa päivän etapille tuli 110 km.

päivä 3 - matkan ensimmäinen ja viimeinen "palauttelupäivä"

päivä 3 - Markku puhaltaa

Päivä 4 – Tiefencastel –> Prato dello Stelvio

Vuorossa oli hieman tuntemattomampi nousu Albulapass, joka oli pituudeltaan pisin 30 km. Tie oli vaihtelevaa niin profiililtaan kuin muodoltaan. Ylhäällä reilussa 2300 metrissä olisi loputtomasti hyviä skinnaus ja laskulinjoja. Tällä kertaa ei ollut sukset mukana eikä tosin ollut kovin paljon luntakaan. Tilanne on varmasti ihan toinen kevättalvella. Lasku La Puntiin oli todella hieno. Siitä päivä jatkui parin pienemmän ”töppyrän” kautta kohti Pratoa. 120 km hikoilun jälkeen olimme perillä ja pääsimme tähyilemään hieman pelonsekaisin tuntein Stelvio-tienviittoja.

päivä 4 kyllä kyltti tietää

 

päivä 4 kruisailua

Päivä 5 – Prato dello Stelvio -> Ponte di Legno

Tätä päivää oli etukäteen hehkuteltu matkan kuningasetapiksi. Ajoimme saman päivän aikana kaksi legendaarista nousua, ensin Passo dello Stelvio Praton suunnalta ja sitten perään Passo di Gavia Bormiosta. Nämä ovat olleet moneen kertaan Giro d’Italin reitillä. Stelviolla on mittaa 27 ja Gavialla 25 km.  Jyrkkyyttä riittää profiilissa koko ajan sen verran, että missään vaiheessa jalat eivät saa helpotusta. Laskut ovat niin pitkiä, että kädet alkavat puutua. Gavian topissa alkoi sataa lähes jäätävää tihkua ja kastuimme oikeastaan koko viikon ainoan kerran tuolloin. Alhaalla Bormiossa oli melkein 30 astetta!

päivä 5 - alppilampi

 

Päivä 6 – Ponte di Legno -> Molina di Fiemme

Rankan vuoripäivän jälkeen tiedossa ei ollut yhtään helpotusta vaan päinvastoin matkan pisin etappi kohti Dolomiitteja ja Val di Fiemme. Ensimmäiseksi heti lähdön jälkeen nousimme Passo del Tonalen (10 km ja 600 m). Sen jälkeen edessä oli pitkän laskun jälkeen Passo Mendola. Nousu ei ollut mitenkään mieleenjäävä, mutta lasku alas jokilaaksoon sitäkin hienompi. Päivän lopuksi edessä oli vielä ”pikku” rypistys kohti Val di Fiemmeä eli Passo di San Lugano (16 km ja 800 m). Päivän pituus oli 136 km ja nousumetrejä reilu 2500.

päivä 6 - Dolomiitit siellä jossain

päivä 6 - Juki omenavarkaissa

Päivä 7 – Molina di Fiemme -> Feltre

Ajopäivät alkoivat käydä vähiin ja samalla nousukulmat alkoivat kasvaa. Edessä oli Passo Manghen, jolla on pituutta 16 km ja noista viimeiset 8 km ovat kohtuullisen tiukkaa. Garminin prosentit eivät juuri missään vaiheessa käyneet alle 9:ssä ja mielestäni lukema oli lähes koko ajan kaksinumeroinen. Samaan aikaan lähdössä oli itäeurooppalaisten vähemmän tunnettujen hiihtomaiden leiriläiset. Se tuli todistettua, että rullasukset kulkevat nousua kovempaa kyytiä kuin polkupyörä! Pitkän laskun ja ”kevyesti” kumpuilevan maaston jälkeen pääsimme jo varsin etelään. Meitä ja välimerta erotti enää ainoastaan yksi vuori, legendaarinen Monte Grappa.

päivä 7 - murder steep

 

päivä 7 - kylä haltuun

Päivä 8 – Feltre -> Mestre (Venetsia)

Viimeisenä ajopäivänä ylitettiin oikeasti yksi vuori eikä pelkästään ajettu siitä, mistä tie on saatu helpoiten tehdyksi. Monte Grappan huipulle kulkee 9 eri reittiä.  Meidän reitti oli piirretty nousemaan Seren del Grapasta. Speksin mukaan pituutta olisi pitänyt olla 21 km ja jyrkimpien osuuksien ollessa 20 %:ia. Meidän onneksi emme olleet osuneet suunnittelussamme tälle reitille vaan nousimme viereistä tietä ja matkaa kertyikin 28 km ja nousukulmat olivat jyrkimmillään selvästi alempia eli noin 17 %! Todella myyttinen nousu ja lasku. Tätä tunnetta lisäsi se, että matkan 7:stä rengasrikosta 5 osui tälle pätkälle ja näistä viidestä neljä omalle kohdalle. Laskun jälkeen edessä oli tasamaata 60 km Venetsian läheisyyteen Mestreen. Tasamaa 7 vuoripäivän jälkeen tuntui lähes extremeltä.

 

päivä 8 - Monte Grappa oli reissun ainoa varsinainen toppi

päivä 8 - voittaja

päivä 8 - pakolliseen ryhmäposeen päättyi Alppien yli tsygäily. Takana- 17 003 metriä mäkikampeamista osana loistavaa ryhmää,

Opiksi

Tällä reissulla tuli jokaiselle meistä varmasti monta asiaa mieleen, joita seuraavalla kerralla voi tehdä paremmin. Minulla ja muutamalla muulla oli pienin välitys 34/30. Sillä pääsee toki mäet ylös, mutta 34/32:sta ei todellakaan olisi mitään haittaa. Kunto voisi aina olla parempia ja samoin turha paino kropasta on helpompi ottaa pois kuin välineistä. Alamäkiajoa kannattaa treenata mahdollisuuksien mukaan, sillä laskut ovat omalla tavallaan yhtä vaativia kuin nousutkin. Hiilukuitukiekot pitää olla riittivänä laadukkaat tai ainakin testattu pitkissä laskuissa, jotta ne kannattaa ottaa mukaan. Joka tapauksessa kannattaa ottaa huoltoautoon erilaisia varaosia kuten esimerkiksi idioottivarmat alukiekot. Lopuksi kannattaa muistaa pitää pyörät sellaisessa paikassa lukittuna, että varkaat eivät pääse niihin kovin helposti käsiksi.

Adventure Partners järjestää TransAlp pyöräilyn Zürichistä Venetsiaan jälleen ensi kesänä, lisäinfoa retkestä http://www.adventurepartners.fi/transalp.aspx, ja ole yhteydessä outofoffice@adventurepartners.fi, niin kerromme lisää.

Ballistiset päätöksentekijätkö pallinaamoja ?

Teksti: Teija Laukka
Kuvat: Juho Lukkari, Sanna Suonurmi, Teija Laukka

VAROITUS! olet siirtymässä hieman sekavaan, lukijan arvostelukykyä halveksivaan sekä huolittelemattomaan tekstiin!

Perinteinen alku Mont Blanc viikolle on retki Italiaan Gran Paradiso vuorelle. Koko poppoo isoonlasseen ja menoksi. Chabodin maja ei pettänyt tälläkään kertaa, hyvä ruoka ja palvelu kuten aina. Eikä myöskään pettänyt perinteinen voimavektorirata ja taitojen treenaus seuraavan päivän rutistusta varten.

Isolasse ja ryhmä tikissä valmiina viikon koitokseen

Chabodin majalla tarjoillaan myös hyvää capuccinoa

Ryhmän kanssa saimme osittain hauskaakin keskustelua aikaan sinänsä vakavasta aiheesta eli päätöksenteosta vuorilla. Osa muistikin päätöksenteon opin Svartisenin jäätikkökurssilta ja tätä kertailtiin ja täydennettiin illan syvinä hetkinä oppaan kanssa. Tästä jotakin pimeää kautta aasinsiltana reissun teemaksi muodostui "kuka mitäkin oli sanonut"

------------------------------------------------------------------------------------

Tässä tekstin väliin maistiainen Kuka sanoi ja mitä - sanaleikistä. Yhdistä lauseet ja henkilöt toisiinsa. En ota vastuuta sanomisten oikeellisuudesta enkä reklamaatioita vastaan :)

1.”Se joka pesee hampaat vuorilla pärjää”

2.”Vuorilla ei tarvi olla hyvä kunto vaan täytyy olla kova” 

3.”Lapset kun harrastavat alppikiipeilyä, jääkiipeilyä ja basehyppyä, niin vanhemmat voivat olla rauhallisin mielin”

4."Vuorilla pitää syödä aina kun ruokaa on tarjolla” 

5. ”Ballistiset päätöksentekijät ovat pallinaamoja” 

6. “Huipulle ei yritetä vaan sinne mennään”

Kuka on sanomisten takana?  alla vaihtoehdot:

1. R Messner

2. S Mansikka

3. V Gustafsson

4. J Lukkari

5. M Twight

6. O Siivonen

Jotta ei käy liian vaikeaksi, alla pari kuvaa vihjeeksi:

”Lapset kun harrastavat alppikiipeilyä, jääkiipeilyä ja basehyppyä, niin vanhemmat voivat olla rauhallisin mielin”

”Ballistiset päätöksentekijät ovat pallinaamoja” 

Vielä yksi tärkeä kysymys, keiden lauseet ovat ballistisia?  Saatanpa jopa palkita parhaan perustelun. Minun on myönnettävä sivistymättömyyteni - opin sanan ballistinen merkityksen vasta tällä reissulla. Oppia ikä kaikki!

--------------------------------------------------------------------------------

Gran Paradisolle nousu oli upea, emme rynnänneet aamuneljän aamiaisen jälkeen kuten suurin osa muusta  poppoosta.  Kiva kun vuoristo-oppaatkin ymmärtävät ( ainakin kun tarpeeksi siitä puhutaan :)) että ei ole itseisarvo repiä asiakkaita aamuneljältä ylös, jos siihen ei ole mitään oikeaa turvallisuudesta johtuvaa syytä. Tällä kertaa tuuliolot suosivat juuri hieman myöhempää starttia.

Taukokuva - matkalla Italian korkeimmalle eli Gran Paradisolle

  

Gran Paradison huipulle ( 4061 m) kapusimme omassa hyvässä seurassa ilman muuta porukkaa

Jo ainoastaan nousu Chabodin majalle on elämys, polku on upea kivitaideteos, jonka rakentamiseen  käytettyä aikaa on vaikea arvioida. Uutuutena tälle kesälle noin tunnin kävelyn päästä parkkikselta on tehty hieno vesipiste, joten vettä ei oikeastaan tarvitse kantaa ollenkaan vielä parkkipaikalta.

Todistusaineistoa - oppaillekin maistuu myös vesi

Paluumatkalla Chabodin majalta parkkikselle kun ei ollut mitään kiirettä, niin Me Naiset halusimme himmailla ja ihailla upeaa polkutaideteosta ja ottaa tietysti kuvia. Miehet kiirehtivät oluen maku huulilla jo autolle ja venailivat siellä meitä. Jokainen tyylillään, se kaikille lomalla suotakoon.

Villeneuven capuccinojen ja croisanttien jälkeen maistui vielä Gourmajorin classikkopizzerian pöperöt. Sitten takas Mont Blanc tunnelin kautta Nixulaan ja lepäämään seuraavan päivän koitosta varten.

Ansaittu ja herkullinen pizza italiano

Nousu Mont Blancille ei ole koskaan kävely puistossa, lisäksi nousun suunnittelu on tärkeä tehdä huolellisesti. Pallinaamojen ballistiset päätökset saa siis tässä kohtaa unohtaa ja Mont Blanc viikon ohjelma elää koko ajan olosuhteiden mukaan. Opastiimimme kanssa seurasimme kolmen huipun reitin olosuhteita loppukesän ajan, ja tämän lisäksi tietyst Mont Blanc nousulle tarkoitettujen päivien sääoloja.

Edellisen illan palaveri ennen aamun koitosta kohti Alppien korkeinta huippua

Taculin ja Mauditin seinien serakit yhdistettynä viime aikojen lumentuloon tarkoitti että kolmen huipun reitti ei ollut vaihtoehto meille. Sopiva sääikkuna nousulle löytyikin Goutierin reittiä 3.9, eli päivää aiemmin kuin alkuperäinen ohjelma. Tuuliolot olivat vielä ihanteelliset 3.9 illalla, joten huipulle noustiin Goutierin majalta normaalireittiä illalla, ja yöksi takaisin Goutierin majalle.

Mont Blanc huiputus tehtiin täydellisessä säässä, ja ryhmä sai kokea upean auringonlaskun

Eikä tässä vielä kaikki, varapäiväksi Blancin nousulle suunniteltu päivä käytettiin Midille menoon oppaan kanssa, ja vielä halukkaat pääsivät kiipeämään klassikkoreitti Cosmique harjanteen viikon päätteeksi.

Apiksen Mont Blanc viikon saldo: Gran Paradiso, Mont Blanc ja Cosmiquen harjanne, sanoisin että ei paha :)

Tämän loppukesän Alppiviikoilla uutena on Apiksen tuotekehitysosaston uusin taidonnäyte - TransAlp pyöräilytapahtuma Alppien yli heti Mont Blanc kiipeilyviikon jälkeen. Isolasse toimii huoltoautona pyöräilijöille, sillä pyöränkuljetuslaukkujen roudaaminen olisi mahdotonta ilman omaa huoltoautoa. Isollelasselle tulee siis paljon virka-ajoa tälle elo-syyskuulle. Minun alppireissuni päättyi Mont Blanc viikkoon, Markku sen sijaan jatkaa vielä pyöräillen Zurichistä Venetsiaan ainoana amatöörinä lähes ammattilaisten joukossa ;) Tätä koitosta saat seurata naamakirjassa!

Ensi vuonna kiivetään jälleen Alppien korkeimmalle. Autamme sinua valmistautumisessa tähän hienoon tavoitteeseen, tervetuloa mukaan! Lisätietoja täältä Adventure Partners Mont Blanc 2015 projekti . Lisäksi Vuoripäivässä 25.10 voidaan jutella tästä ja paljon muistakin tulevista projekteista

Pik Lenin 2014

Teksti ja kuvat: Markku

 

Mandalanmies Juha sai houkuteltua mukaan Pik Lenin retkikuntaan viettämään kesää Kirgiisiassa. Ja hyvä niin; hieno reissu, hienolla vuorella, hienossa seurassa. 

 

Pik Lenin lienee se "helpoin seiskatonninen", tosin pikkuhiljaa matkan edetessä paino siirtyi sanasta "helpoin" sanaan "seiskatonninen" - helppohan se lie seiskatonniseksi, mutta iso kasa se on yhtäkaikki. Aivan eritavalla iso kuin Aco tahi Denali.

 

 

Perusleirejä operoi muutama urakoitsija. Omastamme löytyi liki kaikki tarpeellinen, banjasta bisseen. Teltassa sähkötöpseli, josta neuvostoaikojen traditiota  kunnioittaen tuli sähköä satunnaisesti.  Känny kuuluu mutta internetin kouralta olimme turvassa. 

 



Tiimi ymmärtää nestetankkauksen merkityksen korkeassa
ilmanalassa.

Perusleiri hiljentymässä yöpuulle



BC:stä ykkösleiriin on noin viiden tunnin reipastelu, ~950m nousua



Ykkösleiri. Sama setti kuin BC:ssä, tilavat majoitusteltat, paskikset, banjaa ei ole, bisseä ja sähköä löytyy. 



Palaverin paikka

Pik Leninin masiivinen pohjoisseinä tähtitaivaan alla. Matka kakkosleiriin alkaa kolmen kilometrin moreenirymyllä ennen ylämäkikävelyosuutta.

Alppistartti on perusteltua, jäätikköllä on päivällä raivokuuma ja railojakin riittävästi. Osa railojen ylityksistä on turvattu erikoisepäilyttävillä fiksiköysillä, en käyttänyt. Osassa komiat lankkusillat

Voimapose ennen ylämäkeä

Ryhmä kampeamassa kakkoseen Juhan johdolla. Ensimmäisellä aklikierroksella n. tonnin verttiin  tuhraantui reilu yhdeksän tuntia

Kakkosleiri sijaitsee idyllisellä kinkamalla, kaikki on tosin vähän vinossa

Motivaatiomäen päällä odottaa kolmosleiri huvituksineen. Kakkosesta kolmoseen on n. 700 verttiä ja aikaa kannattaa varata neljästä viiteen tuntiin.

Leuka rintaan...

..ja kohti kolmosta.

Kolmosleiri

Retkikunnan kokki keittiökuoppassaan valmistelemassa nuudeliherkkuja

Nuudelispudarille muodostui ajoittain jonoa

Vessareissun jäljiltä jotain jäi vetskarin väliin

Matka kohden toppia starttaa loisto-olosuhteissa

Mieliala kohoaa arskan mukana, Pamir taustalla

Drinksulla Mr. Lenin kanssa (kiitti Juha fotosta)
 

Toppipäivä oli pitkähkö, muttei mikään mahdottoman pitkä sitten kuitenkaan - reilut kahdeksan tuntia ylös. Reitillä on yksi jyrkempi pätkä jossa fiksiköysi,  en uskaltanut käyttää. Muutoin reitti huipulle oli maineensa veroinen pituudessa ja profiilissa . Neljä tuntia alas kolmoseseen, huili. Aamulla ykköseen ja sieltä seuraavana päivänä perusleirin saunaan. 

Matkaohjelma meni täysin nuottien mukaisesti, joten meillä jäi kaikki varapäivät käyttämättä. Ja kun Osh ei varsinaisesti ole kaksinen hurvittelukaupunki,  tartuimme mielihyviin meille tarjottuun tilaisuuteen tutustua hieman Kirgiisian meininkiin.




Käytiin ratsastamassa, joka oli mielestäni melko pelottavaa




Ja ihmettelemässä jurttakylää



sekä ensiluokkaista jurttateknolgiaa



Jokaisen vuoriblogin musthave, kalastusalus



 

Kummallinen mutta hieno maa tuo Kirgiisia, voi suositella. Reissun tekee useinmiten kuitenkin seura, niin tälläkin kertaa. Kiitos Paula, Riitta ja Suvi. Ja Juha kans.

Reissun innoittamana lähti liikkeelle luonnollisesti seuraava vuorikiipeilyprojekti. Monivuotisen hankkeen seuraavina steppeinä Apis organisoi retkikunnan Khan Tengrille kesällä 2015, sekä pitkästä aikaa suomalaisretkikunnan kasitonniselle kaudella 2016.

Jos on mieli Pik Leninille ja kaipaat lisäinfoa, tai tuleva Khan Tengri tai 8k reissu voisi olla jotain joka kiinnostaa, niin pistä postia make at adventurepartners fi  tai tervetuloa Vuoripäivän  iltahippoihin jutustelemaan. Paikalle lupautui myös Khan Tengrillä aikanaan piipahtanut Evokarin Juha.