TransAlp Cycling #zurven14

Teksti: Jukka Partanen, kuvatekstit: Make

Kuvat: #zurven14 ryhmäläiset

Mahtavat maisemat, loputtumat nousut, vauhdikkaat laskut ja yllätyksellisyys ovat päällimmäisenä mielessä muutama viikko pyöräilyreissumme jälkeen. Yllätyksellistä oli se, miten hyvin koko porukka jaksoi päivästä toiseen ilman mitään isompia ongelmia. Meitä oli 7 pyöräilijää ja olimme taustaltamme kovinkin erilaisia. 

Harjoitusmäärät tältä vuodelta vaihtelivat 1000:sta 12000:een ja metoditkaan eivät välttämättä kaikilla olleet vuoden aikana yhtä tavoitteellisia. Aikaisemmat kokemukset vuorinousujen ajamisesta olivat melko vähäiset. Viime vuonna meistä 3 oli käynyt ajelemassa Pyreneiden klassikoita, mutta silloinkaan emme ajaneet 7 vuoripäivää putkeen. Muiden osalta kokemukset olivat lähinnä Mallorcan ”nyppylöistä”. Avainroolissa jaksamisessa oli varmasti ravinto ja riittävä yöuni. Pastaa tuli syötyä sen verran paljon, että nyt voi pitää vähän taukoa!

Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä tuli yli 17000

Yllättävää oli myös se, miten hyvin reitin suunnittelu oli onnistunut. Matkan varrelle osui monta sellaistakin mieleenpainuvaa tienpätkää, joita ei oltu etukäteen hehkuteltu.  Päivien erilaisuus oli myös yllätys. Jokaisella nousulla ja laskulla oli omat erityispiirteensä. Maisemat ja ilmasto vaihtuvat moneen kertaan. Matkaa Zürichistä Venetsiaan kertyi 860 km ja nousumetrejä tuli yli 17000. Ajopäiviä oli yhteen 8, joista ensimmäinen oli tasamaata. Nousumetrejä per päivä tuli siten reippaasti yli 2000. Pisimmät nousut olivat lähes 30 km ja matkan korkein kohta oli yli 2700 metrissä.

 

Päivä 1 – Zürich -> Giswil

Ensimmäinen ajopäivän teemana oli siirtyminen vuorien juurelle. Matka suuntautui Zürichistä etelään Luzern ja Sarnen järvien rantoja seuraillen. Pituutta päivälle tuli 97 km ja nousumetrejä vähemmän kuin Suomessa vastaavalla matkalla.

Zürichistä pääsimme melko helposti ulos rauhallisemmille teille eikä liikennette ollut päivän aikana mitenkään kohtuuttoman paljon, vaikka olikin lauantai.

Miehet Alppien yli Zurichistä Venetsiaan on saatu matkaan

Päivä 2 – Giswil -> Andermatt

Toisena päivänä siirryimme itse asiaan. Ensimmäinen varsinainen nousu Grimselpass alkoi reilun tunnin ajamisen jälkeen. Sitä ennen oli toki hieman annettu lämmittelyä reisille, kun heti hotellin portilta alkoi ylämäki ja ensimmäisten 10 km aikana tuli nousua 500 m. Tämä nyppylä ei profiilikuvassa kylläkään eroitu mitenkään. Grimselpassilla oli pituutta 26 km ja toppi (tai oikeammin sola) oli yli 2100 metrin korkeudessa. Siitä otettiin muutama serpentiini alaspäin ja jatkettiin taas ylöspäin kohti Furkapassia. Yhteensä vertikaalia tuli päivän aikana reilu 2800 m 90 km matkalla.

Tiet olivat todella upeat ja maisemat vieläkin hienommat. Ainoa häiritsevä tekijä päivän aikana oli loputon ohittavien moottoripyörien ja urheiluautojen virta. Sunnuntaipäivä oli aurinkoinen ja lämmin, mikä oli innoittanut motoristeja vuoriajelulle.

päivä 2 - Furkapass ylös

päivä 2 - Pro Stock Juki ja Hannu

 

Päivä 3 – Andermatt -> Tiefencastel

Edellinen päivä oli ollut nousuvoittoinen ja nyt oli vuorossa enemmän laskua. Andermattin korkeushan on  1400 metriä ja Tiefencastel on reilusti alempana. Heti hotellin kulmalta edessä oli kuitenkin 10 km 600 metrin nousu kohti Oberalppassia. Sen jälkeen laskettiin lähes 50 km ennen kuin seuraavan kerran joutui laittamaan reisilihaksia koetukselle. Liikenne oli viikonlopun jälkeen rauhoittunut täysin ja saimme ajella melko lailla yksiksemme. Sama jatkui itseasiassa koko lopun reissun ajan ihan viimeisen päivän loppua lukuunottamatta. Matkaa päivän etapille tuli 110 km.

päivä 3 - matkan ensimmäinen ja viimeinen "palauttelupäivä"

päivä 3 - Markku puhaltaa

Päivä 4 – Tiefencastel –> Prato dello Stelvio

Vuorossa oli hieman tuntemattomampi nousu Albulapass, joka oli pituudeltaan pisin 30 km. Tie oli vaihtelevaa niin profiililtaan kuin muodoltaan. Ylhäällä reilussa 2300 metrissä olisi loputtomasti hyviä skinnaus ja laskulinjoja. Tällä kertaa ei ollut sukset mukana eikä tosin ollut kovin paljon luntakaan. Tilanne on varmasti ihan toinen kevättalvella. Lasku La Puntiin oli todella hieno. Siitä päivä jatkui parin pienemmän ”töppyrän” kautta kohti Pratoa. 120 km hikoilun jälkeen olimme perillä ja pääsimme tähyilemään hieman pelonsekaisin tuntein Stelvio-tienviittoja.

päivä 4 kyllä kyltti tietää

 

päivä 4 kruisailua

Päivä 5 – Prato dello Stelvio -> Ponte di Legno

Tätä päivää oli etukäteen hehkuteltu matkan kuningasetapiksi. Ajoimme saman päivän aikana kaksi legendaarista nousua, ensin Passo dello Stelvio Praton suunnalta ja sitten perään Passo di Gavia Bormiosta. Nämä ovat olleet moneen kertaan Giro d’Italin reitillä. Stelviolla on mittaa 27 ja Gavialla 25 km.  Jyrkkyyttä riittää profiilissa koko ajan sen verran, että missään vaiheessa jalat eivät saa helpotusta. Laskut ovat niin pitkiä, että kädet alkavat puutua. Gavian topissa alkoi sataa lähes jäätävää tihkua ja kastuimme oikeastaan koko viikon ainoan kerran tuolloin. Alhaalla Bormiossa oli melkein 30 astetta!

päivä 5 - alppilampi

 

Päivä 6 – Ponte di Legno -> Molina di Fiemme

Rankan vuoripäivän jälkeen tiedossa ei ollut yhtään helpotusta vaan päinvastoin matkan pisin etappi kohti Dolomiitteja ja Val di Fiemme. Ensimmäiseksi heti lähdön jälkeen nousimme Passo del Tonalen (10 km ja 600 m). Sen jälkeen edessä oli pitkän laskun jälkeen Passo Mendola. Nousu ei ollut mitenkään mieleenjäävä, mutta lasku alas jokilaaksoon sitäkin hienompi. Päivän lopuksi edessä oli vielä ”pikku” rypistys kohti Val di Fiemmeä eli Passo di San Lugano (16 km ja 800 m). Päivän pituus oli 136 km ja nousumetrejä reilu 2500.

päivä 6 - Dolomiitit siellä jossain

päivä 6 - Juki omenavarkaissa

Päivä 7 – Molina di Fiemme -> Feltre

Ajopäivät alkoivat käydä vähiin ja samalla nousukulmat alkoivat kasvaa. Edessä oli Passo Manghen, jolla on pituutta 16 km ja noista viimeiset 8 km ovat kohtuullisen tiukkaa. Garminin prosentit eivät juuri missään vaiheessa käyneet alle 9:ssä ja mielestäni lukema oli lähes koko ajan kaksinumeroinen. Samaan aikaan lähdössä oli itäeurooppalaisten vähemmän tunnettujen hiihtomaiden leiriläiset. Se tuli todistettua, että rullasukset kulkevat nousua kovempaa kyytiä kuin polkupyörä! Pitkän laskun ja ”kevyesti” kumpuilevan maaston jälkeen pääsimme jo varsin etelään. Meitä ja välimerta erotti enää ainoastaan yksi vuori, legendaarinen Monte Grappa.

päivä 7 - murder steep

 

päivä 7 - kylä haltuun

Päivä 8 – Feltre -> Mestre (Venetsia)

Viimeisenä ajopäivänä ylitettiin oikeasti yksi vuori eikä pelkästään ajettu siitä, mistä tie on saatu helpoiten tehdyksi. Monte Grappan huipulle kulkee 9 eri reittiä.  Meidän reitti oli piirretty nousemaan Seren del Grapasta. Speksin mukaan pituutta olisi pitänyt olla 21 km ja jyrkimpien osuuksien ollessa 20 %:ia. Meidän onneksi emme olleet osuneet suunnittelussamme tälle reitille vaan nousimme viereistä tietä ja matkaa kertyikin 28 km ja nousukulmat olivat jyrkimmillään selvästi alempia eli noin 17 %! Todella myyttinen nousu ja lasku. Tätä tunnetta lisäsi se, että matkan 7:stä rengasrikosta 5 osui tälle pätkälle ja näistä viidestä neljä omalle kohdalle. Laskun jälkeen edessä oli tasamaata 60 km Venetsian läheisyyteen Mestreen. Tasamaa 7 vuoripäivän jälkeen tuntui lähes extremeltä.

 

päivä 8 - Monte Grappa oli reissun ainoa varsinainen toppi

päivä 8 - voittaja

päivä 8 - pakolliseen ryhmäposeen päättyi Alppien yli tsygäily. Takana- 17 003 metriä mäkikampeamista osana loistavaa ryhmää,

Opiksi

Tällä reissulla tuli jokaiselle meistä varmasti monta asiaa mieleen, joita seuraavalla kerralla voi tehdä paremmin. Minulla ja muutamalla muulla oli pienin välitys 34/30. Sillä pääsee toki mäet ylös, mutta 34/32:sta ei todellakaan olisi mitään haittaa. Kunto voisi aina olla parempia ja samoin turha paino kropasta on helpompi ottaa pois kuin välineistä. Alamäkiajoa kannattaa treenata mahdollisuuksien mukaan, sillä laskut ovat omalla tavallaan yhtä vaativia kuin nousutkin. Hiilukuitukiekot pitää olla riittivänä laadukkaat tai ainakin testattu pitkissä laskuissa, jotta ne kannattaa ottaa mukaan. Joka tapauksessa kannattaa ottaa huoltoautoon erilaisia varaosia kuten esimerkiksi idioottivarmat alukiekot. Lopuksi kannattaa muistaa pitää pyörät sellaisessa paikassa lukittuna, että varkaat eivät pääse niihin kovin helposti käsiksi.

Adventure Partners järjestää TransAlp pyöräilyn Zürichistä Venetsiaan jälleen ensi kesänä, lisäinfoa retkestä http://www.adventurepartners.fi/transalp.aspx, ja ole yhteydessä outofoffice@adventurepartners.fi, niin kerromme lisää.