Ballistiset päätöksentekijätkö pallinaamoja ?

Teksti: Teija Laukka
Kuvat: Juho Lukkari, Sanna Suonurmi, Teija Laukka

VAROITUS! olet siirtymässä hieman sekavaan, lukijan arvostelukykyä halveksivaan sekä huolittelemattomaan tekstiin!

Perinteinen alku Mont Blanc viikolle on retki Italiaan Gran Paradiso vuorelle. Koko poppoo isoonlasseen ja menoksi. Chabodin maja ei pettänyt tälläkään kertaa, hyvä ruoka ja palvelu kuten aina. Eikä myöskään pettänyt perinteinen voimavektorirata ja taitojen treenaus seuraavan päivän rutistusta varten.

Isolasse ja ryhmä tikissä valmiina viikon koitokseen

Chabodin majalla tarjoillaan myös hyvää capuccinoa

Ryhmän kanssa saimme osittain hauskaakin keskustelua aikaan sinänsä vakavasta aiheesta eli päätöksenteosta vuorilla. Osa muistikin päätöksenteon opin Svartisenin jäätikkökurssilta ja tätä kertailtiin ja täydennettiin illan syvinä hetkinä oppaan kanssa. Tästä jotakin pimeää kautta aasinsiltana reissun teemaksi muodostui "kuka mitäkin oli sanonut"

------------------------------------------------------------------------------------

Tässä tekstin väliin maistiainen Kuka sanoi ja mitä - sanaleikistä. Yhdistä lauseet ja henkilöt toisiinsa. En ota vastuuta sanomisten oikeellisuudesta enkä reklamaatioita vastaan :)

1.”Se joka pesee hampaat vuorilla pärjää”

2.”Vuorilla ei tarvi olla hyvä kunto vaan täytyy olla kova” 

3.”Lapset kun harrastavat alppikiipeilyä, jääkiipeilyä ja basehyppyä, niin vanhemmat voivat olla rauhallisin mielin”

4."Vuorilla pitää syödä aina kun ruokaa on tarjolla” 

5. ”Ballistiset päätöksentekijät ovat pallinaamoja” 

6. “Huipulle ei yritetä vaan sinne mennään”

Kuka on sanomisten takana?  alla vaihtoehdot:

1. R Messner

2. S Mansikka

3. V Gustafsson

4. J Lukkari

5. M Twight

6. O Siivonen

Jotta ei käy liian vaikeaksi, alla pari kuvaa vihjeeksi:

”Lapset kun harrastavat alppikiipeilyä, jääkiipeilyä ja basehyppyä, niin vanhemmat voivat olla rauhallisin mielin”

”Ballistiset päätöksentekijät ovat pallinaamoja” 

Vielä yksi tärkeä kysymys, keiden lauseet ovat ballistisia?  Saatanpa jopa palkita parhaan perustelun. Minun on myönnettävä sivistymättömyyteni - opin sanan ballistinen merkityksen vasta tällä reissulla. Oppia ikä kaikki!

--------------------------------------------------------------------------------

Gran Paradisolle nousu oli upea, emme rynnänneet aamuneljän aamiaisen jälkeen kuten suurin osa muusta  poppoosta.  Kiva kun vuoristo-oppaatkin ymmärtävät ( ainakin kun tarpeeksi siitä puhutaan :)) että ei ole itseisarvo repiä asiakkaita aamuneljältä ylös, jos siihen ei ole mitään oikeaa turvallisuudesta johtuvaa syytä. Tällä kertaa tuuliolot suosivat juuri hieman myöhempää starttia.

Taukokuva - matkalla Italian korkeimmalle eli Gran Paradisolle

  

Gran Paradison huipulle ( 4061 m) kapusimme omassa hyvässä seurassa ilman muuta porukkaa

Jo ainoastaan nousu Chabodin majalle on elämys, polku on upea kivitaideteos, jonka rakentamiseen  käytettyä aikaa on vaikea arvioida. Uutuutena tälle kesälle noin tunnin kävelyn päästä parkkikselta on tehty hieno vesipiste, joten vettä ei oikeastaan tarvitse kantaa ollenkaan vielä parkkipaikalta.

Todistusaineistoa - oppaillekin maistuu myös vesi

Paluumatkalla Chabodin majalta parkkikselle kun ei ollut mitään kiirettä, niin Me Naiset halusimme himmailla ja ihailla upeaa polkutaideteosta ja ottaa tietysti kuvia. Miehet kiirehtivät oluen maku huulilla jo autolle ja venailivat siellä meitä. Jokainen tyylillään, se kaikille lomalla suotakoon.

Villeneuven capuccinojen ja croisanttien jälkeen maistui vielä Gourmajorin classikkopizzerian pöperöt. Sitten takas Mont Blanc tunnelin kautta Nixulaan ja lepäämään seuraavan päivän koitosta varten.

Ansaittu ja herkullinen pizza italiano

Nousu Mont Blancille ei ole koskaan kävely puistossa, lisäksi nousun suunnittelu on tärkeä tehdä huolellisesti. Pallinaamojen ballistiset päätökset saa siis tässä kohtaa unohtaa ja Mont Blanc viikon ohjelma elää koko ajan olosuhteiden mukaan. Opastiimimme kanssa seurasimme kolmen huipun reitin olosuhteita loppukesän ajan, ja tämän lisäksi tietyst Mont Blanc nousulle tarkoitettujen päivien sääoloja.

Edellisen illan palaveri ennen aamun koitosta kohti Alppien korkeinta huippua

Taculin ja Mauditin seinien serakit yhdistettynä viime aikojen lumentuloon tarkoitti että kolmen huipun reitti ei ollut vaihtoehto meille. Sopiva sääikkuna nousulle löytyikin Goutierin reittiä 3.9, eli päivää aiemmin kuin alkuperäinen ohjelma. Tuuliolot olivat vielä ihanteelliset 3.9 illalla, joten huipulle noustiin Goutierin majalta normaalireittiä illalla, ja yöksi takaisin Goutierin majalle.

Mont Blanc huiputus tehtiin täydellisessä säässä, ja ryhmä sai kokea upean auringonlaskun

Eikä tässä vielä kaikki, varapäiväksi Blancin nousulle suunniteltu päivä käytettiin Midille menoon oppaan kanssa, ja vielä halukkaat pääsivät kiipeämään klassikkoreitti Cosmique harjanteen viikon päätteeksi.

Apiksen Mont Blanc viikon saldo: Gran Paradiso, Mont Blanc ja Cosmiquen harjanne, sanoisin että ei paha :)

Tämän loppukesän Alppiviikoilla uutena on Apiksen tuotekehitysosaston uusin taidonnäyte - TransAlp pyöräilytapahtuma Alppien yli heti Mont Blanc kiipeilyviikon jälkeen. Isolasse toimii huoltoautona pyöräilijöille, sillä pyöränkuljetuslaukkujen roudaaminen olisi mahdotonta ilman omaa huoltoautoa. Isollelasselle tulee siis paljon virka-ajoa tälle elo-syyskuulle. Minun alppireissuni päättyi Mont Blanc viikkoon, Markku sen sijaan jatkaa vielä pyöräillen Zurichistä Venetsiaan ainoana amatöörinä lähes ammattilaisten joukossa ;) Tätä koitosta saat seurata naamakirjassa!

Ensi vuonna kiivetään jälleen Alppien korkeimmalle. Autamme sinua valmistautumisessa tähän hienoon tavoitteeseen, tervetuloa mukaan! Lisätietoja täältä Adventure Partners Mont Blanc 2015 projekti . Lisäksi Vuoripäivässä 25.10 voidaan jutella tästä ja paljon muistakin tulevista projekteista

Pik Lenin 2014

Teksti ja kuvat: Markku

 

Mandalanmies Juha sai houkuteltua mukaan Pik Lenin retkikuntaan viettämään kesää Kirgiisiassa. Ja hyvä niin; hieno reissu, hienolla vuorella, hienossa seurassa. 

 

Pik Lenin lienee se "helpoin seiskatonninen", tosin pikkuhiljaa matkan edetessä paino siirtyi sanasta "helpoin" sanaan "seiskatonninen" - helppohan se lie seiskatonniseksi, mutta iso kasa se on yhtäkaikki. Aivan eritavalla iso kuin Aco tahi Denali.

 

 

Perusleirejä operoi muutama urakoitsija. Omastamme löytyi liki kaikki tarpeellinen, banjasta bisseen. Teltassa sähkötöpseli, josta neuvostoaikojen traditiota  kunnioittaen tuli sähköä satunnaisesti.  Känny kuuluu mutta internetin kouralta olimme turvassa. 

 



Tiimi ymmärtää nestetankkauksen merkityksen korkeassa
ilmanalassa.

Perusleiri hiljentymässä yöpuulle



BC:stä ykkösleiriin on noin viiden tunnin reipastelu, ~950m nousua



Ykkösleiri. Sama setti kuin BC:ssä, tilavat majoitusteltat, paskikset, banjaa ei ole, bisseä ja sähköä löytyy. 



Palaverin paikka

Pik Leninin masiivinen pohjoisseinä tähtitaivaan alla. Matka kakkosleiriin alkaa kolmen kilometrin moreenirymyllä ennen ylämäkikävelyosuutta.

Alppistartti on perusteltua, jäätikköllä on päivällä raivokuuma ja railojakin riittävästi. Osa railojen ylityksistä on turvattu erikoisepäilyttävillä fiksiköysillä, en käyttänyt. Osassa komiat lankkusillat

Voimapose ennen ylämäkeä

Ryhmä kampeamassa kakkoseen Juhan johdolla. Ensimmäisellä aklikierroksella n. tonnin verttiin  tuhraantui reilu yhdeksän tuntia

Kakkosleiri sijaitsee idyllisellä kinkamalla, kaikki on tosin vähän vinossa

Motivaatiomäen päällä odottaa kolmosleiri huvituksineen. Kakkosesta kolmoseen on n. 700 verttiä ja aikaa kannattaa varata neljästä viiteen tuntiin.

Leuka rintaan...

..ja kohti kolmosta.

Kolmosleiri

Retkikunnan kokki keittiökuoppassaan valmistelemassa nuudeliherkkuja

Nuudelispudarille muodostui ajoittain jonoa

Vessareissun jäljiltä jotain jäi vetskarin väliin

Matka kohden toppia starttaa loisto-olosuhteissa

Mieliala kohoaa arskan mukana, Pamir taustalla

Drinksulla Mr. Lenin kanssa (kiitti Juha fotosta)
 

Toppipäivä oli pitkähkö, muttei mikään mahdottoman pitkä sitten kuitenkaan - reilut kahdeksan tuntia ylös. Reitillä on yksi jyrkempi pätkä jossa fiksiköysi,  en uskaltanut käyttää. Muutoin reitti huipulle oli maineensa veroinen pituudessa ja profiilissa . Neljä tuntia alas kolmoseseen, huili. Aamulla ykköseen ja sieltä seuraavana päivänä perusleirin saunaan. 

Matkaohjelma meni täysin nuottien mukaisesti, joten meillä jäi kaikki varapäivät käyttämättä. Ja kun Osh ei varsinaisesti ole kaksinen hurvittelukaupunki,  tartuimme mielihyviin meille tarjottuun tilaisuuteen tutustua hieman Kirgiisian meininkiin.




Käytiin ratsastamassa, joka oli mielestäni melko pelottavaa




Ja ihmettelemässä jurttakylää



sekä ensiluokkaista jurttateknolgiaa



Jokaisen vuoriblogin musthave, kalastusalus



 

Kummallinen mutta hieno maa tuo Kirgiisia, voi suositella. Reissun tekee useinmiten kuitenkin seura, niin tälläkin kertaa. Kiitos Paula, Riitta ja Suvi. Ja Juha kans.

Reissun innoittamana lähti liikkeelle luonnollisesti seuraava vuorikiipeilyprojekti. Monivuotisen hankkeen seuraavina steppeinä Apis organisoi retkikunnan Khan Tengrille kesällä 2015, sekä pitkästä aikaa suomalaisretkikunnan kasitonniselle kaudella 2016.

Jos on mieli Pik Leninille ja kaipaat lisäinfoa, tai tuleva Khan Tengri tai 8k reissu voisi olla jotain joka kiinnostaa, niin pistä postia make at adventurepartners fi  tai tervetuloa Vuoripäivän  iltahippoihin jutustelemaan. Paikalle lupautui myös Khan Tengrillä aikanaan piipahtanut Evokarin Juha.

Retkikunnan "granny" Mia Graeffe avasi ladun Mount Everestin huipulle

Teksti: Teija Laukka

Kuvat: Mia Graeffe

Mia Graeffen  "Lähden Everestille" maininta naamakirjassa sai tuttavat ja kylänmiehet ymmälleen. Mitä? Missä se kaikki reuhaaminen etukäteen mihin on totuttu kun kyseessä on Mount Everest projekti? Mia ei näe syytä miksi hänen pitäisi olla julkisuudessa, koska hän ei käytä sponsoreita. Ainoa motiivi haastattelun antamiseen on nostaa naiskiipeilijöiden profiilia ja kannustaa tyttöjä & naisia tekemään asioita. 

" Isoja vuoria pystyy kiipeämään ja pärjäämään korkealla muutkin kuin pahat pojat - pahat tytötkin pärjää isoilla vuorilla. Sitten kun me tytöt tehdään kivoja juttuja, niin kyllä sitä voi tuoda esillekin. Kukas se meidän profiilia muuten nostaa, jos ei me itse" sanoo Mia napakasti.

Treffasin Mian haastattelun merkeissä toimistollamme klo 18, ja kello näytti 22.30 kun suljin toimiston oven. Siinä välissä neukkarin viereinen kisastudio oli maansa myynyt Italian tappion vuoksi, mutta minulla oli mielenkiintoisempaa tekemistä kuin fudisottelun seuraaminen. Fiilis kuin olisin hetkeksi päässyt "kärpäsenä kattoon" Mian menneen kevään Everest seikkailussa. 

 Kolmio Mian poskessa muistuttaa paleltumavaaroista vuorilla

Kuka on Mia Graeffe?

Mia Graeffe aloitti kiipeilyn korkealta Cotopaxilta 2001, ja huomasi heti että korkealla toimiminen sopii hänelle. Sen jälkeen tutuksi on tullut Alpit ja Himalaja. Mia on viettänyt paljon aikaa Lapissa vaeltaen, ja myös saaristo on hänelle erityisen rakas paikka. Mia on melonut paljon pienestä saakka, ja kiinnostus ulkoilmalajeihin lähti saaristosta. Mialla ei ole tikkilistaa vuorista, mitä hän haluaa kiivetä "Vuoret valitsevat minut ja tartun mahdollisuuksiin tilaisuuksien tullen". 

Vaikkei Mia sitä mainostanutkaan, hän treenasi koko talven Everestin retkeä varten. Toki takana on useiden vuosien valmistautuminen, sillä tämä oli Mian kuudes retkikunta. Ennen Everestiä Mialla oli kokemus kahdesta yli 8000 metriä korkeasta vuoresta; Lhotse sekä Cho Oyujo. Jälkimmäinen ei mennyt ihan nappiin "Oli ongelmia tankkauksen, kelien ja terveyden kanssa" Mia kertoo. Tämä oli erityisen opettavainen retki, koska Mia joutui oppimaan useat asiat vuorella kantapään kautta miten homma hoidetaan. Retkikunta kantoi itse suuren osan varusteistaan, ja siinä Mia myös huomasi pärjäävänsä hyvin korkealla.

 Cho Oyo ja Shishapangma vasemalla sekä oikealla hitusen perusleiristä

Lhotsen Mia kiipesi 2012, ja se oli huomattavasti rankempi kokemus hänelle kuin Mount Everest. Mia: "Kaikki ovat niin innoissaan Everestistä ja minulle Lhotsen huiputuspäivä oli huomattavasti isompi juttu kuin Everest". Erityisesti Mount Everest ei ollut Mialle haave. Viimeisen vuoden aikana suunnitelmissa oli kaksikin muuta eri kasitonnista vuorta. Makalulle Mia olisi lähtenyt mutta vasta Everest sai vihreää valoa työnantajalta vapaan järjestämisen suhteen.  Tiibetin puolen reitille Mia halusi, koska oli nähnyt jo eteläpuolen reitin lähes kokonaan. Mia: " Rakastan vuorikiipeilyä ja vuoria mutta en halua samalle reitille uudelleen, maailmassa on niin paljon vuoria käytävänä". 

 

Pohjoispuolen Everest reitille

Mian Everest retkikunnassa oli yhteensä 5 kiipeilijää ja 5 sherpaa - Mia oli porukan vanhin. Sopeutuminen alkuun on Mialle hankalaa, ja retkikunnan muut jäsenet tottuivatkin siihen että " granny" tulee siellä perässä. Tosin siinä vaiheessa kun kiivettiin ykkösleiriin, homma muuttui ihan täysin ja leikkimielinen "granny" lempinimen käyttö loppui. 

Välillä ruoaksi jopa kanaa

Mian kokemus korkealta on opettanut tuntemaan oman sopeutumistahtinsa ja että hän on parhaimmillaan korkealla yli 7000 metrissä, joten hänelle on hyväksi ottaa alkumatka rauhakseen. Retki kesti kaikkineen Katmandusta Katmanduun 58 päivää. Pohjoispuolelta Everestille kiipeäminen kestää kaikenkaikkiaan kauemmin kuin eteläpuolelta. 

Mian tiimikavereita perusleirissä

"Granny"briiffas kokemattomampia retkikunnan jäseniä vähän yhdessä sun toisessa asiassa hygieniasta lähtien. Retkikunta välttyikin flunssilta, ripuleilta yms taudeilta. Hygienia pohjoispuolella on  parempaa, kun porukkaa on vähemmän, ja vesi otetaan sellaisesta paikasta missä ei liikuta. Eteläpuolella vesi on saastuneempaa, lisäksi porukkaa liikkuu niin paljon, että flunssaa ja kaikkea pöpöjä on liikkeellä niin paljon enemmän.  Pohjoispuolella poppoota oli yhteensä noin 100 henkeä, joista länkkärikiipeilijöitä 60. Tähän lisäksi sherpat sekä Tiibetin köysittäjät/oppaat ja heidän asiakkaansa. 

Nepalin puolen sherpojen lakko ei vaikuttanut Tiibetinpuolen kiipeilijöiden määrään, sillä Kiina ei myöntänyt lisää kiipeilylupia Nepalin tapahtumien jälkeen. Mian retkikunnan sherpat eivät köysittäneet reittiä, vaan Tiibetin köysittäjät tekivät tämän. Köysityksestä retkikunta maksoi 10000 dollaria Tiibetiläisille, mutta Mian mukaan ankkurit olivat asianmukaisesti tehtyjä ja köydet paremmat kuin etelän puolella. Elikkäs pohjoispuolen reitille menoa suunnittelevat voivat olla huoleti tämän suhteen. Pohjoispuolen reitti on kiipeilyllisempi kuin etelän. Pohjoisen reitillä on kolmet tikkaat, ja lisäksi paljon ihan kiipeilyä.

Pohjoisen reitillä on vähemmän lunta ja jäätä ja enemmän kiveä

Tiibet on karua mutta jylhää, vihreää ei näe koko reissun aikana. Tähtitaivas Himalajalla on jotain niin omanlaista, ettei sellaista näe muualla.  Pohjoispuolen reitillä Mount Everestin huippu näkyy koko ajan, Mian mielestä oli motivoivaa kun huipun näki koko ajan. Pohjoispuolen reitillä ollaan korkeammalla kuin Nepalin puolen reitillä, ja siten huippupäivälle korkeusmetrejä pohjoispuolen reitillä tulee vähemmän. Pohjoispuolella 2-leiri on 8200 metrissä, ja kolmosleiri noin 8400 metrissä. Mia huomasi retken aikana vertaavansa etelän ja pohjoispuolen reittejä. North Colen seinä pohjoispuolen reitillä 7000 metrissä olisi hieman vastaava kuin Khumbun jääputous Nepalin puolen reitillä. Pohjoispuolen reitillä ei kiivetty yöllä, kuten eteläpuolen reitillä. 

Pohjoisen reitillä on koko ajan kylmempi kuin eteläpuolen reitillä

Lisähapen käytön Mia aloitti juuri ennen kakkosleiriä, lisähappea hän sai litran minuutissa. Tästä eteenpäin Mia nukkui niin että sai lisähappea puolilitraa minuutissa, sillä tämä vaikuttaa unen laatuun ja ehkäisee paleltumista. Ilman lisähappea Mia on suunnitellut kiipeämistä matalimmille yli 8000 metrin huipuille, sen sijaan hän pitää erittäin rankkana suorituksena ilman lisähappea kiipeämistä Lhotsen tai saatikka Everestin korkeuksiin. " Paleltumisvaara on niin suuri ilman lisähappea, että en uskaltaisi riskeerata. Olen ymmärtänyt että käytännössä ilman lisähappea Everestin huipulle kiipeävät he, jotka kiipeävät kaikki kasitonniset" Mia toteaa.

Kohti Mount Everestin huippua!

Pitkän odotuksen jälkeen vihdoin tuli sääikkuna, jolloin Tiibetiläiset köysittäjät suostuivat lähtemään ylös. Tiibetiläisillä köysittäjillä oli opastettavana paikallinen julkkis, jota vietiin huipulle kuvausryhmän ja meikkaus & stailausporukan kanssa. Mian retkikunta pääsi matkaan heidän perään.

Mian johdolla sherpa ja toinen retkikunnan kiipeilijä nousivat kakkosleiristä kolmosleiriin 8400 metriin. He pääsivät kolmosleiriin noin klo 16, ja Mia pystytti teltan sherpan kanssa. Kolmosleiri kuten kakkosleiri ovat hyvin jyrkkiä rinteitä ilman kunnon telttapaikkoja. Makuupusseja ei enää otettu kolmoseen mukaan, mutta makuualustat oli mukana. Ulkokengät otettiin jalasta levon ajaksi. Kolmosleirissä levättiin teltassa nojaamalla maahan mutta samanaikaisesti jalat olivat tyhjän päällä. Leirissä keitettiin vettä, syötiin ja huilittiin noin neljä tuntia. Täällä 8400 metrissä Mia söi vielä hyvin; hapankorppuja, sulatejuustoa, mustikkakeittoa ja tankkasi vettä pari litraa. Pissillä piti myös käydä, ja siinähän ainoa vaihtoehto myös naisilla on käydä pullolla. Eikä niissä korkeuksissa häirinnyt että kaksi muuta pienessä teltassa olivat miehiä.

Kakkos- ja kolmosleirissä telttapaikat olivat jyrkässä rinteessä

Ulkokenkiä alettiin vetämään jalkaan noin  klo 19.30. Mia ei osannut kertoa syytä sille että lähti jälleen vetämään porukkaa, ilmeisesti hän oli vain valmis ensimmäisenä. Kolmosleirissä tuuli oli erittäin kova ja lunta satoi kun he jatkoivat matkaa kolmosleiristä kohti huippua. Mia teki latua alkuun noin tunnin verran, ja sitten sherpa otti vetovastuun vuorostaan. Huiputuspäivänä Mian repussa oli; puoli litraa vettä, varahanskat, happipullo, varaotsalamppu ( tai ainakin piti olla), nallekarkkeja, dexaa ( nappina ja nestemäisenä).

Pientä haaveria nousun varrella sattui juuri ennen tikkaita. Mian otsalappu sammui ja sitä varaotsalamppua ei sitten löytynytkään. ”Pimeessä mentiin, mutta kyllä se onnistui niinkin”, Mia nauraa.

 

Everestin huippu pohjoisen puolelta kuvattuna

Huippufiilistä latisti kun kiinalaiset plokkasivat Mian retkikunnan etenemisen huippuharjanteelle. Heillä oli paikallinen julkkis tv-kuvaajineen vietävänä huipulle, ja tämän vuoksi Mian tiimin etenemistä huipulle hidastettiin noin tunnin verran. "Kyllä he sitten meidät päästivät, pari kansainvälistä käsimerkkiä tuli varmastikin näytettyä ja telkkari taisi kuvatakin sen, mutta onneksi ei ollut Suomen lippua takissa", naurahtaa Mia. "Siellä oli ihan älyttömän kova tuuli kun mentiin huipulle, eteläpuoli oli tyhjä, mikä oli koomista." hän lisää.

 

Mia Mount Everestin huipulla

"Menomatka huipulle oli helppo, ja huipulla tiesi että kovin osuus on edessä, sillä alastulo on se tuskien taival" tietää Mia kokemuksesta. Huipulla vietettiin hetki kuvaillen, mutta sitten lähdettiin suht liukkaasti laskeutumaan sillä yksi Mian retkikunnan jäsenistä oli kovissa kivuissa, huonossa kunnossa. Hän oli kuivunut pahasti, ja  hänelle annettiin lääkitystä ja Mia antoi oman puolilitraisen veden hänelle.

 

Eteläharjanne oli tyhjä. Ilman Nepalin sherpojen lakkoa kuvassa seisoisi noin sata ihmistä

"Everest ei ole Disneyland"

Kolmosleiristä ylöspäin Mount Everestiltä tullaan alas vain omilla jaloilla. Mian retkikunnalle oli ilmoitettu että Tiibetiläiset auttavat hätätilanteissa kolmosleirin alapuolella mutta kolmosleirissä ja sen yläpuolella kaikki ovat omillaan. Mialla tavoitteena huiputuksen jälkeen oli päästä alas ABC-leiriin 6200 metriin.  Suunnitelma oli että mennään kolmoseen; juodaan ja huilitaan, ja sitten jatketaan kakkoseen; juodaan ja huilitaan, ja sitten jatketaan ykköseen; juodaan ja huilitaan ja sitten laskeudutaan ABC-leiriin 6200 metriin.

Aurinko paistoi ja laskeutuminen alkoi ihan hyvässä kelissä, " Viisi vanhoissa köysissä roikkuvaa ruumista muistutti siitä ettei Everest ole Disneyland" sanoo Mia ja vakavoituu hetkeksi. Ruumiita on ollut enemmänkin, osa niistä on tiputettu ja siirretty pois. Ruumiit olivat niin sanotun ykkös- ja kolmosportaan välillä hyvin lyhyen matkan välillä. "Tämä on se kohta, missä ihmiset hyytyy" lisää Mia. Laskeutumisessa pitää mennä vähintään niin alas, missä on aloittanut lisähapen käytön. 

 

Reitti menee harjanteen päällä, mutta osittain pohjoispuolella, joten rinne on laskeutuessa koko ajan läsnä. Pari köyden mittaa laskeuduttiin kasilla, muutoin ainoastaan köydestä tukea ottaen. "Kasilla laskeutumiset olivat jänskimmät laskeutumiset ikinä, nimittäin samassa köydessä oli joukko muita ihmisiä. Siinä mietin että nyt kun irtoo, niin se on koko rinne alas, oli siinä sentään ankkuri välissä kuitenkin" Mia hymyilee.

 

Mia laskeutumassa North Colilta ABC:hen. Kuva on otettu North Col rinteen aivan loppupäästä

Mia oli jälleen retkikunnastaan ensimmäisenä kolmosleirissä. Mia: ”Meillä oli kolmosleirissä jokaisella litra vettä, sen join ja se oli ensimmäinen kerta kun sain huiputuspäivänä vettä. Siinä kohtaa oli jo hirveä jano”. Tuuli oli tehnyt tehtävänsä kolmosleirissä, kaikki teltat olivat lytyssä, joten kolmosleirissä huilaaminen ei onnistunut.  

Sherpa jäi keräämään kamoja, ja Mia jatkoi matkaa yksin kakkosleiriin. Kakkosleirissä tuuli oli vienyt kaikki teltat, joten ajatus vedenkeitosta tyssäsi siihen. Mia: ”Siinä kohtaa mulla ei ollut rahkeita alkaa etsimään ja hakemaan rinteestä niitä telttoja”. Tässä vaiheessa lunta tuli paljon, ja Mia jatkoi ykkösleiriin. Ykkösleirissä Mia oli takaisin noin klo 16, ja sinne hän jäi yöksi. Muut Mian retkikunnan jäsenet tulivat 2-3 tuntia perässä ykkösleiriin. 

Seuraavana päivänä jatkettiin matkaa ABC-leiriin, ja Mia jatkoi saman tien perusleiriin, koska hänen vointi oli vahva. Muut jäivät vielä huilimaan ABC-leiriin. Lunta tuli siis niin paljon, että Mian retkikunnan huiputuspäivän jälkeen huipulle ei ollut enää asiaa. Lumivyöryvaaran vuoksi kamoja ei myöskään jälkeenpäin voitu hakea kakkosleiristä, joten sinne jäi happipulloja ja kaikki varusteet. Muiden retkikuntien jäseniä oli jäänyt vielä lumisateen vuoksi jumiin kakkos- ja jopa kolmosleiriin. Kaikki pääsivät kuitenkin vuorelta hengissä alas, tosin osa retkikunnista oli joutunut viettämään korkealla 2-3 lisäpäivää.

"Reissu meni kaikin puolin nappiin" toteaa Mia. Poliittinen tilanne pohjoispuolella oli retken ainoa häiriötekijä. "Kyllä siellä sai olla kieli keskellä suuta mutta hyvin meillä yhteistyö sujui Tiibetiläisten kanssa, ja pidimme paljon suunnittelupalavereita ja kaikki meni hyvin ”.  

Mia Graeffen tapaat Vuoripäivässä La 25.10. Mia kertoo valmistautumisestaan Mount Everestille ja seikkailustaan maailman katolla. Tervetuloa mukaan!

Maantiepyörällä Alppien yli

Teksti: Jukka Partanen

Kalteva tienpinta tulee varmasti tutuksi syyskuussa, kun ajamme 7 hengen porukalla Zürichistä Venetsiaan. Haave etappiajosta Alppien yli huoltoauton kera on ollut mielessämme jo muutaman vuoden. Kunnolla siemen lähti itämään viime vuonna Pyreneillä, kun olimme ajelemassa klassikkonousuja viikon ajan (Pyöräily + Triathlon 1/2014). Reitin suunnittelu alkoi melko pian tuon reissun jälkeen. Se tapahtui poimimalla Daniel Frieben kirjoista Mountain High ja Mountain Higher nousuja ja sijoittamalla niitä reitille mahdollisimman paljon ilman pitkiä siirtymiä. Aluksi oli ajatuksena aloittaa Münchenistä, mutta lähtöpaikka vaihtui lopulta Zürichiin, jotta päästiin nopeammin nousujen kimppuun.

 

 

Poljettavaa reitillä on kaiken kaikkiaan 850 km ja nousumetrejä tulee hieman vajaa 20000. Ajopäiviä on 8, joista ensimmäinen on lämmittelyä siirtymällä lähemmäs vuoria. Reitin kohokohta on 5.  ajopäivä, jolloin noustaan sekä Stelvio että Gavia. Giro d’Italia kulki tänä vuonna samat nousut eri suuntaan. Muillekin päiville riittää kyllä mielenkiintoa.

Päivä	Reitti	Kohokohdat	Pituus, km	Nousua, m
6.9	Zürich-Giswil	Pientä kumpuilevaa järvien rantoja kierrellen	96,5	717
7.9	Giswil-Andermatt	Grimselpass, Furkapass	90,1	2983
8.9	Andermatt-Tiefencastel	Oberalppass	108,7	2068
9.9	Tiefencastel-Prato allo Stelvio	Albulapass	119,7	2576
10.9	Prato allo Stelvio – Ponte di Legno	Passo dello Stelvio, Passo di Gavia	91,5	3286
11.9	Ponte di Legno – Molina di Fiemme	Passo del Tonale	135,4	2665
12.9	Molina di Fiemme – Feltre	Passo Manghen	88,3	2197
13.9	Feltre – Venetsia	Monte Grappa	123,5	1598

 

 

Valmistautuminen on tiukasti menossa systemaattisen epäsystemaattisesti. Ryhmän tekemisiä voi seurailla Twitterissä #zurven14 hastagilla tai sitten seuraamalla ryhmän jäseniä:

https://twitter.com/jukegui

https://twitter.com/MarkkuMellanen

https://twitter.com/TetedeCourse

https://twitter.com/JyrkiLohva