Marraskuuta paossa Kalymnoksella - jälleen kerran

Teksti: Miia Fohlin

Kuvat: Miia & Toni Fohlin

Istun partsilla ja katselen Massourin-lahden yli Telendokselle, naapurisaarellemme, jonka jykevä silhuetti vartioi läntistä taivaanrantaa. Olen seonnut laskusta jo aikapäivää sitten. Tämä on vissiin viidestoista kerta, kun olemme Tonin kanssa Kalymnoksella. Ensimmäisen kerran tulimme joskus aivan 2000-luvun alussa, kun kiipeily oli vielä ihan uutta saarella ja kiipeilijät paikallisten mielestä jotain yhtä outoa kuin lauma marsilaisia. Siitä on tultu pitkä matka tähän päivään, jolloin yksistään Massourin kylillä on hyvinkin neljä kiipeilykauppaa, polut sektoreille ovat varsinaisia stradoja ja valitettavasti pehmeä kalkkikivi alkaa olla paikkapaikoin jo varsin kiillottunutta. Jopa saippuaisen liukasta.

Toni Seaside Kitchenillä

Skalia Balcony

Saatat ihmetellä, miksi me yhä uudestaan ja uudestaan palaamme. Heh, niin mekin. Ensinnäkään sportti ei ole lempilajimme, olemme siinä suht huonoja, tai ainakin minä. Kalkkikivi ei myöskään ole lempikivilajimme, hiekkakivi ja graniitti vetävät pitemmän korren. Myös konglomeraatti ja grey stone miellyttävät enemmän. Täällä on usein myös hiivatin kuuma ja hulluna jengiä. Mutta. Sitten ne hyvät puolet. Ne kertoakseni täytyy matkata hieman ajassa taaksepäin.

Kreikan meri

Toni lukee Iltistä Balionisos Bay

Kun olimme saaneet päähämme lähteä Kalymnokselle, piti luonnollisesti löytää majoitus läheltä sektoreita. Ei kun googlaamaan. Kaikenlaista oli tarjolla mutta silmään pisti yksi, Alkyon, jonka isäntä, eläkkeellä oleva merikapteeni, lupasi viedä asiakkaansa merelle omalla veneellään. Tämähän herätti heti mielenkiintomme, sillä Toni oli pikkupojasta asti harrastanut vapaasukellusta ja ajatuksenamme oli ottaa nekin kamat mukaan. Tämän kun meilasimme Kapteenille, oli homma heti pihvi. Ja siitä alkoi vuosikymmenen kestänyt ystävyys. 

Oma partsi

Gerakios

Kapteenilla oli tapana tulla kertomaan meille aina ennen wifi-aikoja päivän sääennustus ja kysyä lähdemmekö merelle, kun hän menee kalaan, vaiko kiipeämään. Hän näytti meille upeita sukelluspaikkoja, antoi Tonille vinkkejä ja oli hengessä mukana. Pesusientensukeltajan poika kun oli. Pesusienensukellus on Kalymnoksen alkuperäinen elinkeino ennen turismia, ja sukelletaan niitä sieniä edelleenkin muttei yhtä vaarallisin menetelmin kuin yhdessä vaiheessa, kun käytettiin pintailmaa. Alunperin homma hoidettiin vaparina mutta jossain vaiheessa alettiin sukeltaa pintailmalla, mistä seurasi paljon ongelmia, vakavia loukkaantumisia ja hengenmenetyksiä. Nykyään riskit ovat tiedossa mutta edelleenkin olemme aika-ajoin nähneet pintailmakavereita tuolla pinnan alla toimittamassa erilaisia askareita. 

Melitsahasin satama

Telendos

Oli miten oli, nykyaikainen vapaasukellus on lähtöisin sienensukelluksesta ja täältä Kalymnoksen syvistä, sinisistä vesistä. Tänä päivänä ei Kapteenia kuitenkaan enää ole mutta henki elää edelleen. Olemme ystävystyneet hänen tyttärensä perheen kanssa, jotka nykyisin pyörittävät Alkyonia, ja juuri eilen istuimme heillä iltaa. Kapteenin kautta meille kasvoi vahvat siteet Kalymnokseen ja täällä asuvaan muuhun Trikiliksen perheeseen. 

Pirre Gerakioksella

Nautimme myös hiljaisista talvikuukausista, jolloin valtaosa kiipeilijöistä on kaikonnut, kaupat ja ravintolat ovat sulkeneet ovensa, on hiljaista ja ehkä vähän karuakin. Pohjoistuuli saattaa puhallella mutta tyypillisesti aurinko paistaa. Etelätuuli tuo sateita. Kämpillä vetää ovista ja ikkunoista, sillä talvi on niin lyhyt, ettei sen takia tarvitse tilkitä ja tiivistää. Näyttää tosin siltä, että tämä hiljainen periodi lyhenee lyhenemistään, sillä moni muukin kiipeilijä on huomannut, että on paljon kivempi kiivetä kun on +15 kuin +25 astetta... 

Lomalaiset

Les Copains dabord - multipitchin Gullyssa ( 6a+ 5 kp)

Vaikka tuossa sanoinkin, että kalkkikivi ei ole sitä suurinta suosikkiani, niin myönnän kyllä, että Kalymnoksen keltainen kivi on ihan huippukivaa kiivettävää. Ehkä siinä on vain se, että ns. kiva kivi alkaa tyypillisesti 6b:stä ja jotta sitä jaksaa kiivetä, tulee olla kiivennyt jonkun verran hänkkiä sisällä. Se ei välttämättä lempihommaani, graniittia, hiipimällä hetimiten ala taipua;) Ja minä kun tykkäisin kiivetä vain ulkona, niin tässä on pieni eturistiriita. No, viimeisen vuoden tässä on ollut ihan oikeakin ristiriita, sillä olen ollut tasan vuoden migreenin kourissa, enkä näin ollen ole voinut treenata, en kauheasti edes ulkona, enkä ainakaan sisällä kirkkaiden valojen vuoksi. Näin ollen, kun on heikko kuin heinä ja laiha kuin luuranko, on turha itkeä hienon hänkin perään, vaan paras olla tyytyväinen, kun saa olla ulkona ja ylipäätään kiivetä, edes jotain.

Toppi häämöttää

Myrties ja Massouri

Mäen päältä näkee kauas

Ja sitten on tuo meri. Kreikan meri. Meri Kreikan. Onhan se vaan niin ihanaa pulahtaa uimaan kiipeilypäivän jälkeen. Mikään ei tee nirhaumille yhtä hyvää kuin suolainen merivesi. 

Lopuksi, ruoka. Täällä on ihan taivaallisen hyviä tomaatteja ja paikallista hunajaa, jota tuotetaan tuolla kallion kupeessa. Sekä jogurttia. Eikä tuo halvakaan pahaa ole. Taidanpa hakea palasen ja vahvistua taas vähäsen.

 Kalymnos-infoa pähkinänkuoressa:

Topoapplikaatio iPhoneen /iPadiin:

        Huom! Appsin lataustuotot menevät täysimääräisesti reittienylläpitoon. Appsista ja sen tulojen käyttökohteista lisäinfoa esim. Massourissa olevan brittibaari Glarosin omistajilta Suelta ja Steveltä.

·       Painettu topo: 

        Kalymnos Rock Climbing Guidebook (viimeisin versio 2010), Aris Theodoropoulos. Sama  heppu on julkaissut topon myös koko Kreikan kiipeilystä. 

·       Majoitus: 

        esim. Studios Alkyon Massourissa, joka on kiipeilyn kannalta ehdottomasti paras sijainti  asua. Alkyon on siisti, edesmenneen Kapteenin tyttären Marian ja tämän miehen Georgen omistama huoneistohotellityyppinen majoitus, jossa on 2-4 hengen huoneita keittonurkalla ja parvekkeella sekä merinäkymillä Telendokselle. Sähköposti:       

·       

        Lautat Kosilta: Anem Ferries

·       Kalymnoksellakin on lentokenttä mutta se on erittäin tuuliherkkä, joten voi olla varmempi     ottaa lennot Kosille. Tosin lennot kuulemma saatetaan vaihtaa Kosin lennoiksi, jos Kalymnoksen kenttä suljetaan. Yksi vaihtoehto on myös tulla Ateenan Piraeuksen satamasta paatilla yön yli. Sekin on erään sortin kokemus. Ateenan kentältä pääsee Piraeukseen metrolla muutamalla vaihdolla. Blue  Star Ferries: 

·         

        Sää: 

        Kiipeilyn kannalta löytää aina aurinkoisen tai varjoisen, tuulettoman tai tuulisen sektorin   oman mieltymyksen mukaan. Ja kevyellä sateellakin voi kiivetä caveissa. Mutta seuraa tuulia etenkin, kun kotiinpaluu lähestyy, jottet missaa paluulentoasi. Viralliset lautat eivät  kulje, jos tuuli on yli 8B. Mutta ns. Pirate boat kulkee ja paikalliset tietävät, mistä. Kannattaa tosin harkita, jättääkö lähdön sen varaan vai lähteekö Kosille esim. päivää  aiemmin. Yksi hyvä paikallinen sääsaitti, jos ei halua olla yr:n varassa täälläkin: