Teksti: Joel Ormala
Allekirjoittanut ahkerassa työnteossa lounastauolla.
”You've run out of alcohol!? They would kill you in my country! I'm from Poland.”, yksi sadoista närkästyneistä vieraista huudahti, kun hän kuuli että meiltä on loppunut viinat tuntia ennen sulkemisaikaa. Edellinen tunti oli myös kaoottinen, Möllan baarissa oli jatkuvaa jonoa ja tarjoilin oluita joka suuntaan, minkä ehdin. Tätä tämä jäätikköoppaan arki on. Kun seuraavana päivänä on luvassa vapaa-, siis huoltopäivä, on oiva tilaisuus tienata vähän ekstraa bartenderinä.
Lähes kuukausi on vierähtänyt uskomattoman nopeasti täällä Norjan kesässä. Olen majoittunut Sande Campingille, joka sijaitsee Lodalenissa, lähellä Stryniä, Jostedalsbrenin mahtavan jäätikön länsipuolella. Mökkini parvekkeelta voin vilvoitella varpaita suuressa jäätikköjärvessä ja ihailla ympärillä kohoavia, usein sadepilvien peittämiä vuoria. Täällä on ollut ennätys määrä sateita, tulvista on ollut juttua jopa Helsingin Sanomissa ja olemme joutuneet perumaan opastuskeikkoja korkean kivivyöruvaaran vuoksi.
Hienojakin päiviä on kuitenkin ollut ja varsinkin näin kauden alussa on usein pieniä ja kävelyyn tottuneita ryhmiä, joiden kanssa voi tehdä vähän haasteellisempia reissuja. Nyt heinäkuussa alkaa kuitenkin suurten risteilyalusten tuoma tulva vuoristo-noviiseja, joiden kanssa tavallisella polullakin kävely tuottaa välillä ongelmia. Ryhmän kunnon arviointi ja reitin ja vauhdin sopeuttaminen siihen onkin ensisijaisen tärkeätä onnistuneen reissun tekemiseksi.
Tavallinen päivä alkaa kellon soidessa yhdeksältä aamulla, jolloin on 45min aikaa aamutoimiin ja repun pakkaamiseen, 9.45 kun on oltava jäätikkömökillä ottamassa vastaan maksuja päivän vierailta. Varusteiden tarkistuksen ja päivän ohjelman esittelyn jälkeen lähdetään ajaman kohti Bödalin laaksoa, josta löytyy ”Base Camp”, eli mökki josta löytyy jäätikkövarusteet n. 80 hengelle. Valjaiden ja jäärautojen sovittaminen onkin sitten ihan oma operaationsa, jossa varsinkin suurten ryhmien kanssa vierähtää aikaa. Tässä vaiheessa kello näyttää usein jo 11.30. Sitten seuraa tunnin lähestymismarssi jäätikölle, vähän tietoa Jostedalsbrenista ja jäätiköistä yleensä, sekä tietenkin ryhmän polkukävelykunnon teistailua. Itse jäätiköllä vietetään 2 – 3 tuntia, jonka aikana harrastetaan joko enemmän tekemistä tai sitten enemmän puhumista, jälleen riippuen ryhmästä. Ja sama proseduuri takaisin, jolloin ollaan takaisin lähtörudussa neljän ja viiden välillä. Sitten vaan kamat kuivumaan, suihkuun ja syömään, jonka jälkeen kello on jo lähempänä seitsemää ja kuumeinen pohtiminen alkaa; jaksaisiko vielä läheiselle sporttikalliolle vai ei? Vastaus on harmittavan usein sama...
Kaiken kaikkiaan homma on kuitenkin mukavaa. Päivät toistavat tietenkin vähän itseään, mutta usein mukana on hauskoja ja mielenkiintoisia vieraita, joiden innostus tarttuu. Iltasin voi sitten hyvällä omatunnolla ottaa rennosti ja joka yö nukkuu taatusti hyvin.
Bödalen on hieno laakso.
Kolleega ja vieraita Bödalsbrenilla.
