Teksti: Teija Laukka
Kuvat: Make Mellanen, Kaisa Häyrynen
Kirjoittaminen on minusta mukavaa ja terapeuttista, joten on vaikea ymmärtää miksi blogitan niin harvoin. Nyt pitkän päivän päätteeksi hemmottelen itseäni kirjoittamalla tällaisesta isojen poikien mielestä varmastikin nössöilystä kuten puhtaudesta vuorilla. En kysy keneltäkään lupaa saanko kirjoittaa, ja päätän tässä onsightina että teen ihan kolmen kirjoituksen sarjan vuorillaliikkujan arjesta. Toinen osa on energiasta & nesteytyksestä ja kolmas sitten kaikesta muusta nössöstä. Kuten vaikkapa levosta, stressittömyydestä, mielen rauhasta ja pienistä asioista nauttimisesta. Mutta asiaan... ei tässä ole koko yötä aikaa kirjoittaa..
Saan usein kysymyksiä hygieniaan liittyen vuorireissuilla. Olen otettu kun ihmiset uskaltavat lähestyä ja tulla kysymään vaikka että miten siellä jäätiköllä käydään pissalla? tai että miten siellä vuoristomajalla ollaan viikko ilman suihkua tai isommalla reissulla jopa kuukausi? No pissalla käydään jäätiköllä vaikka niin että sanotaan että täällä on naisten vessa, voitteko katsoa muualle. Papereita ei jätetä sinne jäätikölle sitten. Jos paperia käyttää, sitä varten on minigrip pussi, missä ne säilötään kunnes saa roskikseen.
Mä voin sanoa ihan suoraan että olen supertarkka hygeniasta vuorireissuilla. Uskon että tuo on oikeasti ainoa syy miksi en ole se joka yleensä kaatuu vatsatautiin tai muuhun kulkutautiin. Näen paljon vaivaa sen eteen että saan olla puhdas myös vuorilla. Kehotan myös muita käyttämään ahkerasti käsidesiä, savetteja, ja ennen kaikkea peseytymään purossa, järvessä tai tietenkin juoksevalla vedellä aina kuin mahdollista. Ja kun isoa määrää alusvaatteita ei yleensä pysty kantamaan mukana, pikkuhousunsuojien käyttö on ihan must, kuka nyt haluaisi vaeltaa päivästä toiseen likaisissa pikkuhousuissa? En minä ainakaan.
Toki puhtaudesta huolehtimiseen vaikuttaa paljon se millaisella vuorireissulla olet. Ja ennen kaikkea missä yövyt. Jos majoitut alppihyteillä tai leireissä, missä on roskahuolto, voit huokaista helpotuksesta. Silloin sinun ei tarvitse kantaa kaikkia käytettyjä savetteja ja vauvanpepunpyyhkeitä tai paperia mukanasi. Mitä pidempi reissu, alkeellisemmat perusleirit, pidemmät kököilyt yläleireissä asettavat tietysti puhtaana olemisellekin haasteita. Yläleireistä & majoista joissa roskahuoltoa ei ole, kaikki on kannettava itse alas. Joten silloin savetteja käytetään säästeliäämmin. Kuitenkin, vuorireissuilla on aina aikaa. Eli puhtaana oleminen ei ole koskaan ajasta kiinni, vaan se on viitselijäisyydestä kiinni. Ja siitä kuinka paljon jaksat kantaa rinkassa puhtaanapito-välineitä ylös ja alas.
Vaikka itsekin odotan vuorelta alas tullessa suihkua, yleensä pärjäisin hetken vielä ilmankin. Huomasin tämän pari vuotta sitten kun palasimme Kazakstanista Khan Tengriltä sivistyksen pariin hotellihuoneeseen, ja tajusin että ei mulla ole mikään kiire suihkuun. Vietimme perusleirissä ( mikä oli sinänsä alkeellinen) paljon aikaa peukaloita pyöritellen. Eli minulla oli hyvin aikaa lahjoa keittiöhenkilökuntaa niin että sain kuumaa vettä pesuvedeksi. Hiukset pesen vain silloin kun on lämmin päivä ettei vaan vilustu. Niin, ja kun telttakaveri alkoi haista, niin pesin jopa hänen merinovillapaidat ihan oman mukavuuteni vuoksi. Merinot on aivan ihania vaatteita mutta se on melkoinen myytti etteivät ne haisisi ( etenkin miesten käytössä). On todella kiusallinen asia jos joudut jakamaan teltan ventovieraan haisulin kanssa. Minulla teltassa oli puoliso, joten pyykin pesu sujui kuin kotona, kun sielläkin hoidan pyykkihuollon.
Normaalirutiinini on että putsaan jalat aina ensimmäiseksi päivän jälkeen. Tämä tarkoittaa että laitan hieman käsidesiä savettiin ja putsaan varpaiden välit huolella ja samalla tarkastan jalkojen kunnon. Mahdolliset rakonalut saavat rakkolaastarin hyvissä ajoin. Sitten annan mielelläni ilmakylpyä jaloille hetkeksi, ja laitan puhtaat sukat jalkaan. Toki nämä puhtaat sukat on suhteellinen käsite kun yleensä menen kaksien sukkien taktiikalla. Kuitenkin, tärkeää on että päivän käytössä olleet sukat otetaan jalasta kuivumaan ja hemmotellaan jalkoja kuivilla sukilla.
Kyllä, minultakin löytyy se luxus-asia varusteistani, ja se on mikäs muukaan kuin pienenpieni silmänympärysvoide. Olenhan sentään kosmetologin tytär, joten ei ihonhoitoa voi vuorillakaan täysin unohtaa. Muutoin meikkipussistani löytyy pieni aurinkorasva 50 suojakertoimella, jossa mielellään huulirasva samassa sekä hammasharja ja hammastahna. Eli ei kauheasti kannettavaa. Ihonhoitoon liittyen olen sitä mieltä että me ihmiset pesemme itseämme ihan liikaa normaalissa arjessa, ja siitä syystä ihomme kuivuu ja menetämme ihon omaa rasvaa. Vuorilla emme ole saasteiden keskellä, joten ei se ole niin vakavaa että emme pääse hinkkaamaan kasvojamme tai kehoamme vedellä ja muulla. Tärkeintä on pitää puhtaana ne tietyt paikat kehosta. Siihen mä ainakin uskon että silleen pysyy terveenä. Hampaat on hyvä pestä aamuin illoin kuten kotioloissakin. Silloin nukutkin paremmin.
Ei mennyt kauan tässä jutussa - ei ole kummoinen mutta ehkä sait napattua jotain vinkkejä. Kotisohva reklamoi heti tästä minun syndroomasta viitatessani isoihin poikiin, joita ei oikeasti ole. Isot pojat kun ovat heikon itsetunnon omaavan naisbloggarin mielikuvitushenkilöitä. Oli miten oli mut mä tykkään puhua isoista pojista...
Hyvää yötä ja kauniita unia
Terkuin
Teija
