perjantai 14. huhtikuuta 2017

Karpaasien jalan jäljissäkö pääeellä puuhun eiku Aconcagualle ?


Teksti: Teija Laukka
Kuvat: Markku Mellanen

Kuka muistaa vielä sen kun korkean hapenottokyvyn karpaasit lähti 90-luvulla henkseleitä paukutellen tekemään nopeusenkkaa Denalille, Pohjois-Amerikan korkeimmalle vuorelle? Ja tulivat häntä koipien välissä takas kun mikään ei onnistunut, ja olivat ihan surkeita. Niin ja nyt se tytönheitukka Laukka lähtee takki auki tekemään jotain enkkaa sinne koko Ameriikan korkeimmalle vuorelle Akuankalle ( Lue Aconcagualle). Eikä sillä oo edes se VO2 max ( yleisesti käytetty hifistelytermi hapenottokyvystä) lähellekään noiden isojen poikien luokkaa. Eihän tuossa ole mitään järkeä. Koutsi kyllä yrittää varoittaa mutta silti olemme yhtä mieltä siitä että tuo on niin niin mielenkiintoinen proggis, että se täytyy tehdä.

 




Erityisen mielenkiintoisen haasteesta tekee se, että sitä ei kukaan tiedä mitä ominaisuutta pitäisi erityisesti kehittää tuollaista Aconcaguan ( lähes 7000 metriä korkean vuoren) vuorijuoksua varten. Noin korkealla mikään kynnysteho periaate ei päde mitä merenpinnan korkeudessa on tietein tutkittu ja todistettu. Tässä kohtaa voin myös rehellisesti myöntää että itse olen tosi huono noissa kynnystermeissä ja teorioissa. Onneksi vuorilla liikkuessa ei tarvi noita tollaisia juuri miettiä. Sen sijaan mietin kyllä että elimistön kyky hyödyntää rasvaa energiaksi on varmasti todella tärkeä ominaisuus tässä harjoituksessa. Sen tiedän myös että vuorijuoksu Aconcaguan puiston portilta huipulle ja takaisin yhden "yön" taktiikalla tulee olemaan minulle niin pitkäkestoinen suoritus että suorituksen tulee olla koko matkan aerobisella alueella. Muutoin se ei onnistu. Tiedän myös sen että tuo aerobisella alueella liikkuminen on mun vahvuus. Että sitä en pelkää että joudun tekemään pitkää päivää korkealla.





Olen innoissani tästä Akuankka haasteesta! Ja erityisen innoissani myös siitä että meillä on ennen tätä mun juoksua oma Adventure Partnersin Aconcagua retkikunta - kiipeämme perinteisin menoin vuoren huipulle. Olen käppäillyt niitä Acon polkuja jo pariin otteeseen ja tuntuu uskomattomalta että olen menossa sinne vielä kerran. Pääsen takaisin Argentiinaan ja Aconcagualle. Ihan mieletöntä :)