Teksti & kuvat: Hanna Keränen
Olen suorittanut opintoihini kuuluvaa harjoittelua kevään aikana Adventure
Partnersilla ja vajaa kuukausi sitten olin mukana ensimmäisellä sisäkurssilla, Seikkailijan ja kiipeilijän EA –kurssilla.
Ulko-ilma ei minua haittaa, mutta välillä on ihan kiva touhuta sisälläkin ja
syventyä myös tärkeään osa-alueeseen kiipeilemään lähdettäessä eli ensiapu ja
pelastustoimintaan. Osallistuin kurssille kurssilaisen
roolissa, joka oli kivaa ja hyödyllistä vaihtelua. Kurssi järjestettiin
17.4. Lauttasaaressa ja kurssin vetäjinä toimivat lääkäri Antti
Oksanen ja lääkäriksi opiskeleva Marjut Ahlström
Harmaa sunnuntaipäivä pyörähti käyntiin ennakkotehtävien purkamisella ja muutamalla kupposella kahvia. Aamua
vauhditti myös pieni ”pelastusoperaatio”, sillä Anne-perhe olivat unohtaneet
ilmoittaa tarkat koordinaattinsa. Onneksi tilanteesta selvittiin pelkällä
säikähdyksellä ja kaksi tärkeää kurssin jäsentä löydettiin oikeaan paikkaan.
Esittelykierrosten
ja ennakkotehtävien jälkeen aamupäivä jatkui luennoilla. Kävimme läpi ensiapua
vaativien tilanteiden kohtaamista, sairaskohtauksia, erilaisiin olosuhteisiin
valmistautumista ja kiipeilyonnettomuuksien
ennaltaehkäisyä. Itse ainakin huomasin, että tällaisia ”perusjuttuja” on
ihan hyvä käydä läpi, sillä kiipeämään tulee lähdettyä hirveällä tohinalla eikä
aina muista miettiä mitä kaiken tohinan keskellä voikaan sattua.
Tutussa kotimetsässäkin voi kompastua köyteen tai kiveen, niin kuka sinut sitten pelastaa, jos unohtui mainita kellekään minne olet menossa?
Kurssilaiset kuulolla |
Ennen siirtymistä luennoilta tositoimiin eli käytännön harjoitteluun pidettiin tietenkin se tärkein, eli lounastauko! Ja pitihän sitä vähän liikkuakin välissä, ettei ihan kangistu paikallaan ollessaan.
Kussilaiset tutustuivat myös pöytäfudiksen maailmaan |
Sittenpä päästiinkin sanoista tekoihin eli tässä kohtaa sanoista kuviin!
Sitten vähän lisää luentomatskua Antin luennoimana. Kävimme läpi kiipeilyn traumatologiaa, kiipeilyvammojen ennaltaehkäisyä ja niiden hoitoa vakavasta tippumisesta pieneen rasitusvammaan saakka. Onneksi kuitenkin kriittisempiä onnettomuuksia sattuu huomattavasti vähemmän kuin pieniä venähdyksiä tai rasitusvammoista johtuvaa kolotusta. Varmaan jokaiselle kiipeilijälle tuttu juttu, hyvänä vinkkinä usein mainostettu ”lepo” nousi taas otsikoihin kiipeilyvammoja ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.
Pitkän, mutta antoisan ja hauskan päivän päätteeksi kävimme vielä läpi erilaisia onnettomuustilanteita, jotain kiipeillessä voi sattua ja mietimme ryhmissä kuinka toimia näissä tilanteissa. Erilaisten skenaarioiden läpikäyminen ja onnettomuustilanteissa toimiminen pisti ajattelemaan mitä kaikkea voikaan sattua. En missään nimessä rupea nyt vainoharhaisena kuvittelemaan, että joka reissulla sattuu vähintään yksi luunmurtuma, vaan ennemminkin kurssilakin painotettu tilanteiden ennaltaehkäisy on päällimmäisenä mielessä. Myönnän, tunsin piston sydämessä, kun hoksasin EA-laukun sisältöä läpikäydessä, että oma EA-laukku on turvallisesti kotona Kajaanissa. Mutta tilanne on hyvä korjata jo tässä vaiheessa, kun mitään vakavaa ei ole vielä sattunut.
Kaiken kaikkiaan kurssi oli todella mielenkiintoinen paketti sopivassa suhteessa teoriaa ja käytännönharjoituksia. Aiemmin EA 1 ja 2 kurssit käyneenä voin todeta, että tämän kurssin sisältö osui ja upposi täysin, sillä nimenomaan kiipeilijän näkökulmasta katsottuna ”ensiapujutuista” sain paljon enemmän irti. Suosittelen lämpimästi kaikille tätä kurssia, minusta on ainakin kiva kiivetä, kun tiedän, että minulla ja kiipeilykavereillani on topon lisäksi spiderman-laastarit matkassa! Turvallisia kiikkumisia kaikille.
Loppuun vielä kuva-arvoitus: