Teksti:
Sara Myllylä
Kuvat: Joonas Lumpeinen
Sara on työharjoittelussa Pirunkallion jääseinällä joulu-
ja tammikuun. Hän opiskelee eräopaskoulussa Joensuussa ja erikoistuu kiipeilyn
ohjaamiseen. Sara opiskelee lisäksi suomen kieltä Helsingin yliopistolla, mistä
Teija sai idean, että Sara kirjoittaa blogiin työharjoittelustaan.
Pienet purot juoksevat Pirunkallion punertavien lohkareiden lomassa. Vesi suihkuaa mustista jäädytysputkista, jotka kiemurtelevat ylös pitkin kallioseinämää. Pirunkallio jäädytetään taas kiipeilykuntoon tammikuuksi.
Porakaivon pumppu nostaa veden jäähileisestä Vantaanjoesta. Pakkasella vesi virtaa jääputouksen ja kallion väliin, jolloin uutta jäätä muodostuu jatkuvasti sulavan pinnan alle. Aurinko haihduttaa ja kiipeily kuluttaa jäätä, joten seinää huolletaan ahkerasti.
 |
|
Sara mittaa muhvista sopivaa palaa.
Kieputan lämpökaapelia jäädytysputkia yhdistävän t-liitoksen ympärille. Teija pujottaa seuraavan kaapelin pehmeään turkoosiin muhviin ja kiinnittää sen jäädytysputken ympärille. Solumuovisten muhvien tehtävä on eristää putket jäästä. Myös vihreät lämpökaapelit varmistavat, että vesi virtaa sulana jään alle.
Markku toteaa tyytyväisenä, että jäädytysputket ovat koko matkalta alamäessä. Tällöin vesi ei kerry jääksi putken sisäseiniin. Pirunkalliota jäädytetään nyt neljättä vuotta, ja jäädytystekniikka on kehittynyt joka talvi.
|
 |
| Teija pujottaa lämpökaapelia muhviin |
 |
| T-liitos lämpökaapeleineen ja muhveineen |
Tänä vuonna kokeilemme myös salaojitusta kallion juurella. Jos sulanut vesi valuu hiekan läpi salaojiin ja sitä kautta jokeen, jääkanavia ei tarvitse hakata maahan jatkuvasti.
Lapioni kärki kalahtaa jäätyneeseen hiekkaan urassa, johon salaojan vesiputket haudataan. Markus neuvoo minua kaivautumaan jäätyneen pintakerroksen alle, missä hiekka on pehmeämpää. Kaivan tunnelin pehmeämpään kerrokseen. Sitten isken tunnelin jäistä kattoa lapion kärjellä, kunnes se romahtaa uran pohjalle. Tämä käy paljon nopeammin kuin pintamaan kaivaminen.
Vanhan suihkukorokkeen vierellä lapioni tavoittaa punavalkoisen juurimöykyn. Seitsemän metrin päässä seisovat vierekkäin kaksi korkeaa rauduskoivua. Ne ulottavat yhteiset juurensa kauas luokseni. Kierrän juurakon suosiolla, ja putkikin taipuu mutkittelevaan uraansa.
 | ||
|
Laituri kiertää Pikkukosken uimarannan avantoa
Pirunkallion juurella. Kun salaojan putket on haudattu ja jäädytysputket suojattu, viikon työt on tehty. Ihailemme työn tulosta kallion laelta. Turkoosilla peitetty putki laskeutuu kohti valaistua rantaa ja avantoa. Näkymä Vantaanjoen yli metsiin on kaunis erityisesti talvella. Aurinko pilkahtelee päivän mittaan jäätyneen joen pinnalla. Hetkittäin kultainen valo värittää koko kallion.
Odotan pakkasta ja jääkiipeilyn peruskurssia, jolla saan täydentää köysitoiminnan ohjaajan taitojani. Erityisen mukavaa on tutustua Apiksen ohjaajiin, joilla on jokaisella erilainen kiipeilytausta ja paljon opetettavaa. Teija, Markku ja Markus ovatkin jo opettaneet minut rakentamaan jääseinän. Jatkamme Markuksen kanssa puuhaamista seinällä, kunhan pakkanen saapuu Helsinkiin asti.
Pian pääsen mukaan myös mielenkiintoiseen näyttämöprojektiin. Johannes neuvoo teatterin väkeä näytelmän kiipeily- ja laskeutumisosuuksien turvallisessa ja näyttävässä toteutuksessa. Työharjoittelustani tuleekin vielä kiinnostavampi ja monipuolisempi kuin odotin.
|
