Norjalainen auringonpaiste

By: Sini Veuro

 

Istun kotona ruokapöydän ääressä ja sivusilmällä seuraan ikkunan takana harmautta ja sadepisaroita. Tässä on jotakin perin tuttua. Mitä se on? Ai niin, olen kokenut tämän ennenkin, siis vesisateen ja päivän harmauden. Jos aivan tarkkoja ollaan, niin esimerkiksi kaksi viikkoa putkeen. Missäpä muualla kuin Norjassa toppatakki, pitkätkalsarit ja kuorivaatteet päällä kesäloman vietossa.

Figure 1 Normipäivä

 

Ilmatieteen laitoksen mukaan Etelä-Suomessa sataa vuosittain noin 650 mm[1]. Norjan meteorologisk institut ilmoittaa vastaavan luvun esimerkiksi kiipeilykohteena suosituille Lofoottien saarelle olevan noin 2000 mm[2] vuodessa, siis kominkertainen määrä Suomen lukuun verrattuna. Vasta kun on ymmärtänyt, sisäistänyt ja mielikuvaharjoitellut tämän faktan, kannattaa alkaa suunnittelemaan kiipeilyreissua tuonne graniittiseinämien paratiisiin.

 

Osa meistä on siinä onnellisessa asemassa, että loman voi pitää lyhyellä varoitusajalla juuri silloin kuin haluaa. Mikäli näin on, kannattaa kytätä yr.no sivut kuumana esimerkiksi juuri Lofoottien kelien kehittymistä. Koska matalapaine väistyy? Onko luvassa vain lyhyt väli kahden matalapaineen välissä vai vyöryykö sateisten saarten ylle kuivempaa ilmaa pohjoisesta? Tuulen suunnat, nopeudet ja tietenkin pilvien määrä on syytä tarkastaa myös.

 

Figure 2 Leiriytymistä

 

Oli kyse näistä ekstempore-lomailoittelijoista tai jo vuoden alussa lomaviikkonsa merkinneistä taistelijoista, on sadevaatteet ja sadetta, tuulta sekä polttiaisia kestävä teltta ehdoton matkavaruste. Käytännöllisiksi asioiksi on havaittu myös kumisaappaat ja pressu (jonka voi kiinnittää sadesuojaksi puihin). Mitä isompi teltta, sitä parempi meininki. Kolme päivää könötystä fast&light henkisessä leiriasutuksessa pistää miettimään, että vieressä oleilevien norjalaisten kasvihuoneen kokoinen seisomakorkeuteen nouseva mukavuuslaitos, jonka sisään mahtuu myös retkipöytä ja –tuolit, olisi sittenkin saattanut olla vaivan väärti. Puhumattakaan niistä elostelijoista, jotka ovat tulleet paikalle kaiken nielevillä matkailuautoillaan.

 

Figure 3 Mieletön fiilis!

 

Materialistinen varustautuminen ei silti ole kaikki kaikessa. Tärkeintä nimittäin on henkinen valmistautuminen ja norjalaisen ulkoilmaidentiteetin omaksuminen. Tästä reippaana esimerkkinä mainittakoon Hennigsvaerin paikallinen opas- ja koulutustoimisto Klatreskolen. Aamulla puoli kymmeneltä, kun sade hakkaa telttakangasta ja tuuli repii teltan helmoja, kuuluu makuupussiin iloista äännehdintää ja kalliokamojen kilkatusta alkeiskurssin suunnatessa kohti Paradisetin halkeamasysteemejä. Siellä sitä mennään, ihan kuin ei-mitään. Mallia voi ottaa myös paikallisista sunnuntaipäivän viettäjistä Kallestrandin mahtavalla hiekkarannalla. Lämpötila on maksimissaan +12 astetta Celsiusta, kun lapset leikkivät rantavedessä uimapukuisillaan ja vanhemmat ottavat vieressä aurinkoa, joka häämöttää vaaleampana läiskänä ikuisesti tihuttavien pilvien takana. Tsemppe greit! Tämä mielentila ei suinkaan rajoitu vain Lofoottien saarelle vaan kelistä huolimatta norjalaiset viettävät vapaapäiväsunnuntainsa ulkoilmassa. Kerran vaikkapa niin, että kansallisella deep ecology-seuralla oli vuotuinen kunniaretkensä Norjan kansallisvuorelle ja Arne Næssin leikkikentälle eli Stetindille. Suurin osa paikalle saapuneista oli varsin iäkästä ihmistä, joltakulta puuttui näkö toisesta silmästä ja retkivarustus oli varsin romanttisesti seitsemänkymmentä luvulta. Stetind lymyili sadepilvissä näkymättömissä mutta niinpä vain nämä veijarit tarpoivat ylämäkeen vuoren juurelle kaikkea tätä kunnioittamaan.

 

Figure 4 Klatreskole treenaa. Kolme minuuttia kuvan ottamisen jälkeen
vettä tuli vaakasuorassa ja kovaa. Harjoituksia ei katkaistu.

 

Tästä tulisi nyt ymmärtää, että vaikka yr.no mitä lupaisi, kannattaa olla varautunut norjalaiseen auringonpaisteeseen, joka ajoittain sisältää myös vesisadetta, spraysuihketta tai kunnon suihkua taivaalta. Mikäli yövyt lämmitetyissä tiloissa, esimerkiksi pohattamaisesti rorbussa, älä välitä sateesta tuon taivaallista. Mene ulos, kiipeä, kävele, katsele ja kastu. Jos taas yöpyminen tapahtuu teltassa, tee edellä mainitut ja huomenna sinulla onkin kätevästi valmiiksi kamat kosteana. Silloin täytyy muistaa hymyillä, sillä aurinko paistaa – vaikkakin sitten pilvien takana tai ainakin kotoisassa kuppilassa kahvia ja pullaa särpiessä.

 

Figure 5 Sadepäivän auringonpaiste

 

 

Jälkihuomautus: kirjoittaja on ikuinen Norja-fani ja norjakiipeilyn puolesta puhuja. Olosuhteisiin täytyy vain suhtautua oikealla tavalla.

---