Lunta sataa ja lentokoneet eivät lennä. Odottelemme kyytia toista päivää
kuten moni muukin jumiin jäänyt.
1. luku
Pitkän katkoksen jälkeen tietoyhteisuntaan olemme jälleen yhteyden
päässä. Radioyhteyden lisäksi teksti ja kuvat kulkevat jälleen.
Suunnitelman mukaisesti nousimme 1.6. High campiin ja veimme sinne
ruokaa ja polttoainetta. Palasimme nukkumaan ja lepäämään takaisin
14000 jalan leiriin. Lepäsimme vielä yhden päivän ja torstaina kapusimme
takaisin ylös high campiin. Tarkoituksena oli jatkaa huipulle
lauantaina. Huonon kelin ja kovan lymipyryn takia jouduimme kuitenkin
viettämään jälleen kaksi pitkästyttävää kelipäivää. Makailimme teltassa
ja tapoimme aikaa toisillemme hölmöillen.
illalla keräsimme monikansallisen joukkueen seuraavan aamun
huippuyritykseen.
Reitti oli lumesta tukossa ja polun avaamiseen
paksuun hankeen tarvittaisiin paljon polkijoita.
Sunnuntaina 6.6. heräsimmme kello neljä aamulla... Muutos
Simulaattori, Tuisku Paskaaja sekä pieni Lumi Mönkiä (nimet syntyneet
edellisen kyllästyttävän välipäivän aikana). Navakka tuuli ja pureva
pakkanen ajoi innokkaat nousijat takaisin piiloihinsa pariksi tunniksi
odottelemaan auringon saapumista. Joukkue oli kasassa ja valmiina
lähtöön klo 7.30. Alun perin 10 hengen ryhmästä oli jäljellä
me, kaksi ukraanilaista sekä kaksi iloista korealaista. Lämpimiin
telttoihin jäivät Kanadan vahvistus sekä amerikan poijat.
Kylmyyden ja tuulen sulkemassa vuoristomaisemassa aloimme polkemaan
reittiä ylös harjanteelle. Kahden tunnin kapuamisen jälkeen me
sähläsimme
muutamien varusteidemme kanssa ja jäimme myöntelemään Napakettumerkkejä
epäonnisille joukkueen jäsenille. Tässä yhteydessä jäimme hieman jälkeen
muista ja loppu
matkan nousimmekin keskenään. Korealaiset ja Ukranian urhot tavoittivat
huipun reilun tunnin meitä edellä.
Nousu sujui hangessa melko raskaasti. Edellä kulkojoiden jäljet
täyttyivät tuiskussa
saman tien. Kuuden tunnin tarpomisen jälkeen pääsimme Jalkapallokentäksi
nimetylle
laakealle tasanteelle. Söimme taskuista välipalat ja termoksista juomat,
jatkoimme nousua.
Nyt Korealaisten avaamasta polusta oli iso hyöty. Hienon
huippuharjanteen tavoitimme
puolessatoistatunnissa. Harjannetta vielä puoli tuntia ja olimme
tuulisella huipulla.
Kaikki hyvin. Noususta väsynyt kolmikko otti pakolliset kuvat ja
katsasti pilvien lomasta
pilkottavat maisemat. Amerikan pojat saapuivat myös huipulle suksia
kantaen reippaina iloiten
huipun saavuttamisesta. Huipulta oli kuitenkin kiire
pois. Kylmyys, nälkä ja hapettomuus ajoi lähtemään. Harjanteen jälkeen
suksimiehet laskea luikauttivat
alas Jalkapallokentälle, me tarvoimme hangessa ja hetkessä olimme
kadottaneet heidät näkyvistä.
Paluumatka kesti lähes neljä tuntia. Takaisin leirissä olimme 14 tunnin
kahlaamisen jälkeen... huipule kymen jatakaisin neljä.
Väsyneet heput mönkivät telttaan, kahden nukahtaessa heti... yksi
sulatteli vielä vedet ja
keitteli nuudeliateriat. Oikein väsyneenä nuudelisopan voi syödä unessa,
tämä tuli
todistettua. Huippu saavutettiin ja ensimmäinen tavoite samalla.
Syvä kuorsaus
täytti teltan tarina jatkuisi huomenna.
2. luku
Huippupäivän jälkeinen aamu alkoi väsynein silmin. Lepo oli tehnyt hyvää
mutta heräily ei kiinnostanut.
Pikku Lumi Mönkijän sormet olivat saaneet laskeutymisen aikana kylmää
enemmän kuin tarpeeksi.
Aamu sujui rakkuloiden kasvua seuraillen ja kuvaillen. Päätös
paluumarssin siirtämisesta
seuraavaan päivään sujui helposti. Nyt telttaan syntyi filosofinen
Sympousim kaiken maailman
asioiden äärelle. 10 tunnin innostuneen keskustelun aikana löysimme
pyyteettömyyden, rakkauden ja
alkoholismin rajoja. Asioita aprikoitiin kaikista suunniista vähä
happisen ajatuksen voimalla.
Pienen Lumi MÖnkijän paleltumat sormissa osoittauivat ennakoitua
pahemmiksi, rakot paisuivat ja
värikirjo lisääntyi. Joukkueen jatkosuunnitelmiin alkoi kehkeytymään
muutos. Vaihtoehtoiset harjannereitit
huipulle saisivat nyt jäädä väliin. Paleltunein sormin ei olisi asiaa
tähän yritykseen. Päätös syntyi
totuuden edessä helposti... jopa ilman kyyneleitä. Kotimatka alkaisi
huomenna, tankkauksen ja unien jälkeen.
Tiistai aamuna 8.6. aloitimme paluumarssin alas. Edessä oli
laskeutumista kolme tuhatta metriä ja
kahden matkan varrelle rakennetun kätkön purku. Lisäksi sormien
ensiapuhoito ylemmässä perusleisissä kuuluisi
marssin ohjelmaa.
Virta loppuu, jatkoa kyllä seuraa...
"Ja radiossa tiedettiin että yöstä tulee kylmä ja sitten näkemiin." KaijaK
(C)
