Talvibulkkaaja Suomen Chamonixissa - osa 2

Johanneksen seikkailuja Pohjoiskalotissa
Osa 2 – pakkasukkoja

Blogaus tuleekin pienellä viiveellä, koska kelin sulattelu on vienyt hitusen aikaa…


Sulattelua on riittänyt


Helsingin Herroja (huomatkaa nopeasti muuttunut suhtautumiseni suuren maailman ihmisiin ja elämänmuotoihin) tuli viikonlopuksi 3.-5.2.2012 jääkiipeilemään Korouomaan. Viikonloppu oli ja todennäköisesti tulee olemaan talven kylmin – Posiota kohti mennessä pakkasta oli 37 °C ja takaisin tullessa 39 °C. Nimeltä mainitsematon (viisas?) seurueemme jäsen päätti jo Rovaniemellä jättää jääkiipeilyvehkeet odottamaan lentomatkaa takaisin pääkaupunkiseudulle – eikä ymmärtääkseni ole hetkeäkään katunut.


Lähtö Rollosta

Lämpötila oli lupaava...

Korouomaa...

lähestyttäessä

Keli oli täysin tyyni ja moottoritie kuuma



Loppujen lopuksi vietimme kelpo viikonlopun jääkiipeilynkin merkeissä. Myös bulkkaus onnistui hyvin, sillä asetuimme Autin kylään mitä erinomaisimpaan yöpaikkaan Niemelän Riitan ja Markun kestitettäviksi. Paikka tulee olemaan myös kevään Korouoman jääkiipeilytapahtuman tukikohtana ja suosittelen Arctic Fantacy –yrityksen palveluita lämpimästi kaikille alueella kävijöille.

Osa porukasta jäi pitämään seuraa talonväelle ja suuntasimme Ilkan ja Ossin kanssa kolmen tiiminä laakson pohjalle. Hyytävistä legendoista ja huolellisesti kuvatun auton ulkolämpömittarin lukemasta huolimatta Piippukodan lämpömittari näytti vain -28 °C. Rotkolaaksossa vallitsi siis suhteellisesti ottaen mitä miellyttävin, täysin tyyni, sää. Jakaannuimme kahteen kiipeilytiimiin ja vietimme ensimmäisen kiipeilypäivän Mammutti-putouksella. Ossi ja Ilkka muodostivat Fifi-tiimin ja meikäläinen Toppahousutiimin. Mielestäni ruuvien ruuvaaminen vallitsevissa olosuhteissa oli inhimillisesti katsoen mahdotonta ja siten kiipeilin itsekseni.



Team FIFI

Rotkolaakson suhteellinen lämpö

Aina niin ihana laaksonpohja


Team Toppahousu




Yhteensä 12 nousun jälkeen ja hämärän jo hiipiessä, olimme valmiit palaamaan yöpaikkaamme. Sauna oli lämpimänä ja levitettyämme kamat kuivumaan tuntui auvoiselta nakkoa löylyä päivän seikkailuista höpisten. Illalliseksi meille oli valmistettu loistava ateria. Alkuruoaksi punajuurikeittoa, pääruoaksi erittäin runsas hirvipata perunamuussilla ja salaatilla sekä jälkiruoaksi omenapiirakkaa. Raaka-aineet oli valittu lähiruoka-ajatuksella ja muun muassa liha oli paikallisen hirviporukan saalista. Pian olin valmis nukkumaan tunnelmallisen hirsirakennuksen yläkertaan ja simahdinkin pitkille yöunille tavoilleni uskollisena porukan ensimmäisenä.



Kamat kuivuu kivasti lattialämmityksellä

Kuoritakki kuurassa

Tiimi tanassa

Ossi toppaa

Ilkka liidata lipsauttelee ja Ossi varmistaa



Seuraava päivä alkoi runsaalla kursailemattomalla aamiaisella: puuroa, pekonia, munia, paahtoleipää ja sen sellaista. Aamulla majapaikan ulkolämpömittari näytti -37.8 °C ja lohkolämmittimellä varustamaton vuokrakiesimme ei tietty inahtanutkaan, vaikka auton armoitettu kuljettaja illallisen päätteeksi olikin todennut ettei ole auton käynnistymisestä kovinkaan huolissaan. Saimme siis nauttia maalämmöstä tovin pidempään mikä tuntuikin ainakin minusta ihan kivalta vaikka sitä en tovereille myöntänytkään… Tekosyitä ei kuitenkaan riittänyt kovin pitkään, koskapa Markulta löytyi lämpöpuhallin, jolla auto nopeasti lämpeni tarpeeksi käynnistyäkseen.

Tiimeihin jakaantuminen noudatti aiemman päivän kaavaa ja lisäksi Jukka tuli katsomaan rotkolaaksoa haikkailu mielessään. Putoukseksi valitsimme Ruskeavirran. Piippukodassa yöpynyt vaasalais-, jyväskyläläis-, kuopiolais-, lappeenrantalaisporukka oli jo putouksilla. High sport –jäätykki Sami Järvimäki oli meidän tullessa jo puuhaamassa väliankkuria Ruskean puoliväliin ja köysistö tarjosi minulle valmiiksi asennutun laskeutumisköyden ja vieläpä vaniljaeskimonkin. Yksi nousu riitti minulle ja lähdin katselemaan muita putouksia aikani kuluksi. Mammutti oli edelliseltä päivältä tuttu ja varsin muhkea. Jaska Jokunen oli laihahko mutta varmasti kiipeiltävissä ja Revontuli-putous oli myös ihan ok. Toivoakseni jäätä saadaan vielä kuitenkin reilusti lisää kevään möngintään.

Kuopiolaisten bemari oli seissyt talvidieseleineen viisi päivää keskimäärin -35 asteessa ja pojat jäivät syömään viimeisiä vaniljaeskimoita hinausautoa odotellen. Ei auttanut edes Vaasan poikain aggregaatti, koska modernin sukupolven tietokoneohjelmoiduista puuttuu lohkolämmitin… Me sen sijaan kävimme vielä paluumatkalla saunomassa ja syömässä maittavan lounaan Auttissa, jonka jälkeen suuntasimme takaisin kohti Rovaniemeä ihmetellen tämän uudenlaisen Korouomamatkailun auvoisuutta.

Lisätietoa Korouoman kiipeilytapahtumasta: www.adventurepartners.fi/korouoma.aspx

Auttin majatalo:
www.arcticfantasy.net



Majapaikan tunnelmia 1

Majapaikan tunnelmia 2

Makuuhuone

Saunomassa

Alkuruuat pöydässä

Punajuurikeitto



Tyytyväisiä jätkiä. Jopa ylibulkkaaja Ossi näyttää kylläiseltä


Jukka Fiilistelee




Tämä versus puucee -30 asteen pakkasessa

Aamiaisen valmistaja oli ymmärtänyt jotain oleellista kiipeilystä ja elämästä

Majapaikan tunnelmia

Isäntä ja emäntä. Kiitokset loistavasta viikonlopusta

Vaasan pojat

Ossi ruskealla

Maailma näyttää huisilta huuruisten lasien läpi

Mammutti

Haikkailua

Jaska Jokusta edestä

ja Jaska Jokusta takaa

Verhoa

Revontuliputous

Loppulämmöt

Piippukodalle vievä silta

Laavut

Kommando

Arktista Eskimon syöntiä 1

Arktista Eskimon syöntiä 2

Mission impossible



Ihan jees...

Kevyt kenttälounas



Loppujäähdyttelyä


Lopuksi vielä viehko käänteinen striptease-esitys

Kiipeilyvalmennus - osa 1

Teksti: Anne Dahlgren
Kuvat: Anne Dahlgren, Teija Laukka

Adventure Partnerssin järjestämä kiipeilyvalmennus starttasi vajaa pari viikkoa sitten 11.2. En oikein etukäteen tiennyt mitä valmennukselta odottaa ja eikä ihmekään sillä tälläinen koulutus järjestetään Suomessa nyt ensimmäistä kertaa. Heti valmentajat tavatessani näin heidän innostuksen ja aloin uskomaan, että tästä tulisi hyvä juttu. Valmentajina toimivat Adrian "Eetu" Pollard, Jukka Kopra ja Nora Ryytty. Kolmikkoa etukäteen tuntematta nyt on jo selvinnyt sen verran, että heillä on varsin monipuolinen kiipeilykokemus ja pystyvät yhdessä tuomaan valmennukseen erilaisia näkökulmia. Eetu on porukasta pisimpään kiipeillyt ja viihtyy niin sisäseinillä, kuin jäällä, kallioilla ja multipitcheillä liidaten trädiä. Jukka opiskelee lääkäriksi joten lihasfysiolologia on hänelle tuttua ja kiipeilyn suhteen hän keskittyy boulderointiin. Nora on ammatiltaan liikunnanohjaaja ja hänen intohimonsa on vuorikiipeily.

Miksi mukaan valmennukseen kun kiipeilemään oppii kiipeilemällä? Tämä on varmasti monen periaate mutta omalla kohdalla tykkään siitä, että jos saan harrastuksen kuin harrastuksen alkupuolella jotain opetusta jolloin oppiminen ja kehitys pääsee nopeammin vauhtiin. Kiipeily vaikuttaa olevan lajina sellainen, että vaikka olisi kiipeillyt useamminkin vuoden niin on mahdollista, että kehitys jää vähäiseksi.
Kokeneemman kiipeilijän vinkeistä on varmasti hyötyä jokaiselle kiipeilijälle mutta pelkkä valmennukseen osallistuminen ei tietenkään takaa tuloksia. Meille tehtiin aika selväksi tosiasia, että kiipeilemässä tulee käydä vähintään kolme kertaa viikossa, jotta tuloksia syntyy.

Ennen ensimmäistä tapaamista olimme täyttäneet esitietolomakkeen ja jossa kyseltiin varsin kattavasti kiipeilytaustastamme ja ominaisuuksistamme kiipeilijöinä. Oli todella hyvä, että nämä jutut pystyi kirjoittelemaan etukäteen omassa rauhassa. Luentopäiväksi valmentajat olivat koonneet vastauksistamme yhteenvedon. Kävi ilmi, että olemme kaikki suurin piirtein samalla greiditasolla mutta heikkoudet ja vahvuudet vaihtelivat jonkun verran. Lähtöasetelma on kyllä varsin mielenkiintoinen ja innolla odotan, että miten kukin meistä kehittyy valmennuksen aikana. Ensimmäisen päivän aikana ei ollut luennon lisäksi kiipeilyä - mutta kyllä omat käteni hikosivat siitä kaikesta kiipeilyjutusta ihan muutenkin.


Ensimmäinen luentokokonaisuus - minä olen
näköjään yhtä hymyä.

Päivän aikana kävimme teoriassa läpi kiipeilijöiden tyypillisimpiä tekniikkavirheitä, turvallisuusasioita sekä muun muassa liidaamiseen liittyviä pelkoja. Jukka kävi kattavasti läpi lihasten fysiologiaa nimenomaan kiipeilyn näkökulmasta. Itse sain ainakin lisää tietämystä siitä, että mikä lihas tekee mitäkin ja miten tulisi huolehtia siitä, että jaksaa kiivetä mahdollisimman hyvin. Nora onnistui muun muassa vakuuttamaan lämmittelyn tärkeyden ennen kiipeilyä ja tajusin, että omat pienet venyttelytuokiot eivät ole kyllä ajaneet ihan asiaa tähän mennessä.

Valmennus jakautuu kolmeen osaan: peruskuntokauteen, voimakauteen ja voimakestävyyteen. Aloitamme nyt peruskuntokaudella ja tarkoituksena on kiivetä mahdollisimman paljon metrejä tarpeeksi helpoilla reiteillä ja kehittää tekniikkaa. Treenejämme merkkailemme yhteiseen ryhmään online-palvelussa jota valmentajamme varmaankin mielenkiinnolla seuraavat!


Eetu demoaa kiipeilytekniikoita ja selittää eri termejä
- on tärkeää tietää mistä liikkeestä puhutaan.

Voima- ja liikkuvuustestien tulokset kirjattiin kaikki
muistiin jotta kehitystä voidaan seurata valmennuksen aikana.

Heidi suorittamassa voimatestiä:
Kuinka kauan pystyy roikkumaan sormilaudassa.


Nyt on takana ensimmäinen yhteinen kiipeilysessio Salmisaaren KiipeilyAreenalla. Teimme siis peruskuntotreeniä - kiipesimme noin puoli tuntia putkeen ylös ja alas helppoa reittiä. Valmentajilta tuli hyviä vinkkejä ja jo samankin reitin hinkkaamisesta oli selvää hyötyä tekniikalleni. Yrittäessäni ehkäistä väsymystä minun oli pakko miettiä miten kiipeää, jotta jaksaa mahdollisimman pitkään. On jotenkin palkitsevaa kun tulee ihan älytön hiki ja metrejä seinällä kertyy paljon.

Oma kiipeilytaustani ei ole kovin pitkä. Aloitin vajaa kaksi vuotta sitten käymällä seinäkiipeilyn alkeiskurssin. Se onkin sitten oikeastaan ainoa virallinen kiipeilykurssi jossa olen ollut mukana.
Viime talven ja kevään aikana tuli testattua myös jää- ja alppikiipeilyä. Kesän tullen innostuin sitten kalliokiipeilystä ihan kunnolla ja loppukesästä liidasin jo muutaman kerran multipitch-reiteillä Norjassa sekä kakkostin oppaan perässä pitkän reitin vajaassa neljässä tonnissa Alpeilla. Kaikki nämä reitit oli toki melko helppoja mutta pituutensa puolesta kuitenkin ihan tarpeeksi haastavia kokemukseeni nähden. Trädikiipeily ja usean köydenpituuden reitit onkin se osa-alue mihin haluan jatkossa panostaa - eli hyvä kestävyyskunto kiipeilyssä on välttämätöntä. Nyt on ihan todella kova innostus päällä ja on vaikea malttaa pitää yhtään välipäiviä kiipeilystä ja muusta urheilusta.

Palailen taas aiheeseen valmennuksen puolivälin tienoilla!

-Anne

Talvibulkkaaja Suomen Chamonixissa

Teksti ja kuvat: Johannes

Johanneksen seikkailuja Pohjoiskalotissa
Osa 1 – lähiympäristön nuuskimista

Muutin kevääksi Rovaniemelle. Tänään takana on reilu viikko Lapin taikaa ja tunnelma on erinomainen. Tavarat on levitelty kulkuesteiksi huoneen lattialle ja ravintoa on ollut erinomaisen runsaasti. Sovimme velipojan kanssa tekevämme vuorovedoin ruokaa ja tänään oli nakit ja ranskalaiset –vuoro. Sitä oppii ihan toisella tavalla tekemään ruokaa tällaisten sopimusten avulla…


Muuttokuorma Helsingissä - puolet
tutkimuskirjallisuutta ja puolet urheiluvehkeitä

Jätkänkynttilä




Tulin siis töihin Lapin keskussairaalaan ja salatulla agendalla tarkoitus oli saada kasapäin laskupäiviä, hiihtää ylä- ja alamäkeen, kiipeillä jäätä ja treenata muutoinkin aktiivisesti. Muuttokuorma tuli perille junaillen ja velipoika haki asemalta firman kiesillä – taisikin olla meikäläisen ensimmäinen lanssikyyti. Sain kavereilta lainaksi läjäpäin hyvään elämään tarvittavia. Rakkaalta Markulta sain randomonot, Juholta kurvisukset, Pekalta alppisemmat lankut ja Ilkalta lainasin murtsikkajalkineet. Tänään sauvakaupassa törmäsin Panuun, joka lupasi lainata vähäiselle käytölle jäänyttä sauvapariaan. Ei paha!


Lanssikyyti

Kaikesta uhosta huolimatta laskupäiviä on nolla ja hiihtopäiviä saman verran. On nimittäin ollut jossain määrin rapsakka keli – keskilämpötila luokkaa -30 °C. Se ainut päivä, kun Ounasvaara olisi ollut pakkasilta auki päivystin työpaikalla. Kuuleman mukaan tarjolla olisi ollut kissojen säästämää pyydaa polvea myöten… Työmatkat oli tarkoitus hiihtää tai vähintäänkin juosta. Olen parhaimmillaan kävellyt ja sortunut autokyytiin aina kun sellainen on ollut tarjolla.


Työmatkalla

Muutospaineita työhuoneen ovesta


Työpaikka



Boulder-luolan olen löytänyt. Erinomainen paikka tuo Rovaniemen Vuoristoklubin keivi! Meikäläinen on tietty hätää kärsimässä profiilin kanssa, mutta lupaan näin julkisesti olla valittamatta jatkossa ja opetella boulderoimaan. Olen tutustunut Peyman-nimiseen joogamaikkaan ja himotreenaajaan, joka on opettanut meikäläiselle selkää ja reisiä avaavia muuveja. Lisäksi asuntoni (jonkinlainen kommuuni) alakerrassa on punttisali. Juho-veli aikoo nostaa 120 kiloa penkistä, jos multa nousee sata. Penkkipunnerruksen suhteen en sitten lupaakaan mitään…



Yleisvuoro keivillä


Juho ja ranneharkka

Kiusalliset köysitikkaat


Keivin sisäänkäynti

Joogamaikka

Alakerran punttis

Kotitalosta löytyy myös korkeakulttuuria