Jäämies Ötzin jalanjäljissä – Vent verkehrte Rundtour

Teksti: Miia Fohlin

Kuvat: Toni ja Miia Fohlin

Alpeilla on lukuisia jo klassikoiksi muodostuineita ski toureja Chamonix-Zermatt –ski tourin lisäksi. Tässä yksi vaihtoehto Ötztalissa Itävallassa, jos haluaa hiihdellä ei-niin-tallattuja polkuja. Me teimme tourin maalikuussa paikallisen, erittäin hyvän oppaan, Kilian Scheiberin, opastamana. Vent Rundtouria pidetään Itävallan haute-routena, ja siitä on muutamia eri versioita, joista yleisimmät kestävät viisi päivää. Me humppasimme vastavirtaan tuon viiden päivän verran, pisimmän version ollessa kahdeksan päivää totista humppaa päivästä toiseen.

1. Hutte häämöttää

2. Vernagt-Hutte 2.755m

3. Eikun ylöspäin

Päivä 1: Vent – Vernagt-Hütte

Ensimmäiseksi yöksi Kilian oli buukannut meille punkat Vernagt-Hüttelta, jonka korkeus on noin 2.755 metriä. Sinne voi toki hiihdellä suoraan Ventin kyliltäkin mutta silloin valitsee todellisen langlaufin pitkin Platteibergin eteläisiä rinteitä. Kartasta katsomalla reitti näyttää yhdeltä pitkältä traversilta, joka tuo hissukseen ylös vähän alle 900 metrin verran. Kilsoissa kyse on ehkä noin kahdeksan kilometrin ”murtsikasta”.

Me valitsimme tästä syystä vähän vaihtelevamman reitin muutamalla hyvällä laskulla ja nousimme ensin Ventin hisseillä ylös reiluun 2.600 metriin, mistä laskimme pikkunyppäisyn alaspäin, laitoimme skinit pohjaan ja lähdimme humppaamaan kohti Breslauer Hütteä. Sen tietämillä käänsimme kokan kohti luodetta ja nousimme Mitterkarin laaksoa pitkin pienen Seekogelin huipulle reiluun 2.900 metriin. Siellä nipsnaps skinit veks ja sivakat alamäkeen muutamat sata korkeuserometriä aina välillä traversaten ja länteen pitäytyen kohti Plattei Kogelin itäseinää, jonka alla taas vaihto. Nousu oli suht viettävä ja korkeuseroa tälläkin kertaa tuli kolmisensataa metriä. Noin 3.000 metrin korkeudessa oli jälleen vaihto laskumoodiin ja luvassa taas länteen traversaavaa menoa, aina välillä pitempiä pätkiä tiputellen Platteibergin selän ympäri perusnousu-uralle noin 2.500 metrin korkeuteen. Sieltä näki jo ylös Vernagt-Hüttelle, minne oli enää yksi pieni murtsika ja viimeinen kolmisatametrinen vähän viettävämpää mäkeä.

Vernagt-Hütte on oiva paikka, jos haluaa tehdä yhdeltä ja samalta hütteltä useampia huippuja. Vaihtoehtoja on lukuisia aina Wildspitzestä Fluchtkogeliin ja Vernagtfernerin monista yli 3.500 metriä korkeista huipuista Guslarspitzeen. Toisaalta hütte on aika iso, eikä ihan niin kotoisa kuin pienemmät kaverinsa. Ruoka, etenkin struudeli, on kuitenkin hyvää ja henkilökunta mitä mainiointa! Hütten, niin kuin monen muunkin hütten, omistaa DAV ja tällä kertaa Würzburgin osasto.

4. Wildspitze

5. Huippuharjanne

6. Vaihto laskumoodiin

Päivä 2: Vernagt-Hütte – Hochvernagt Spitze – Vernagt-Hütte – Guslarspitze – Hochjoch Hospiz

Pojat, eli Kiltsu, Toni ja Janne, hiihtivät toisena aamupäivänä Vernagtfernerin ylös Hochvernagt Spitzelle (3.539m) minun potiessa polveani ja juodessa kahvia sekä syödessä struudelia majalla. Kyse oli noin 800 metrin noususta ja vastaavasti laskusta noin viiden kilometrin matkalla. Jäätikkö oli loiva loppua lukuun ottamatta ja railot hyvin ummessa. Loppunousu toppiin ja huippuharjanne ovat erittäin ilmavat ja tarkkuutta vaativat, sillä ladun vierestä on parisataa metriä 60-asteista feissiä alas jäätikölle. Lasku alas on erinomainen ja loivalta tuntunut loppuosakin antaa kunnon vauhdit, kun on lääniä, jolla vetää.

Majalla pidetyn lounastauon jälkeen heitimme taas reput selkään ja aloitimme humpan kohti Mittlerer Guslarspitzeä, joka on myös ylityspaikka (3.126m) matkalla takaisin Rofenin laakson ja Hochjoch Hospiz –hüttelle, jonka korkeus on 2.412 metriä. Nousu on melko lyhyt, vain noin 400 korkeusmetriä, mutta loppu on jyrkkä ja vähän tasapainoa ja tarkkuutta vaativaa kivikikkailua, jossa ei halua kaatua eli käytännössä tippua, ja lopussa sen verran haasteellista, että piti ottaa sukset kantoon. Jääraudat ja vähintäänkin hankiraudat tulevat ihan tarpeeseen. Mittlerer Guslarspitzeltä on oivat näkymät eri huipuille, joille Vernagtin puolelta on mahdollista sivakoida.

Lasku alas Hochjochille oli viettävää alkua lukuun ottamatta loivaa kevätlojottelua ja kivien väistelyä. Loppua kohden lumi tosin muuttui liisteriksi, mikä oli ehkä vähän kiusallista kipeälle polvelle. Alas kuitenkin päästiin ilman suurempia kommelluksia. Hochjochin hüttekin on DAVin omistuksessa, ja tällä kertaa Berliinin osaston. Hochjoch on superviihtyisä, suht pieni ja miellyttävä ja mikä tärkeintä, hyvät on struudelit sielläkin.

7. Humppaa

8. Kohti Guslarspitzeä

9. Kivempi kävellä ja kantaa

Päivä 3: Hochjoch Hospiz – Gepatschferner – Hochjoch Hospiz

Minä jatkoin kahvinjuontia ja struudelin syöntiä polven ollessa ”hieman epäkunnossa”, joten pojat hilpaisivat päivärundina Kesselwandferneriä pitkin Gepatschfernerille noin 3.200 metriin ja alas. Lasku alas oli huippuhienoa firniä, joten vähänkös harmitti, etten ollut mukana. Gepatschferner on Itävallan toiseksi suurin jäätikkö noin 17km2:n pinta-alallansa.

Sukset veimme päivän päätteeksi alas depositiin sillalle, joka ylittää Rofenin laaksoon laskevan Hintereisferneriltä tulevan joen. Näin ei seuraavana aamuna tarvitsisi kekkuloida reppujen, suksien ja sauvojen kanssa Hochjochilta alas sillalle vievää kivikkoista puoliferrattaa monokkelit jalassa. Riittäisi, että selvittäisi kyseisen rastin ihan vain itsensä ja reppunsa kanssa. Siinäkin tekemistä ihan kylliksi, sano.

10. Hochjoch Hospiz 2.412m

Päivä 4: Hochjoch Hospiz – Hauslab Joch – Ötzi Fundstelle – Martin Busch Hütte

Neljäntenä päivänä suunta oli pitkälti etelään koko nousun ajan Hauslab Jochille (3.279m) asti, mistä kurvattiin lounaaseen katsastamaan minun retkeni kohokohta, Ötzin löytöpaikka, ja edelleen alas itä-koilliseen Martin Busch Hüttelle 2.501 metriin. Päivä oli tourin pisimpiä kilometreissä, joskaan ei nousumetreissä mitattuna. Pitkäksi nousun teki Hauslab Jochille johtava jäätikkö, joka tuntui kestävän iäisyyden. Tilannetta ei helpottanut se, että jäätikön ylitys tehtiin sen sortin hernerokkasumussa, ettei aina tiennyt, onko ylä- vai alamäessä. Siinä kohdin hiihdellessä oli ihan kiva, että oli paikallinen, erittäin kokenut opas mukana. Siinä alkaa olla gepsit ja kartat melko lailla hyödyttämiä, jos täytyy löytää harjanteelta muutaman metrin tarkkuudella se kohta, josta lähdetään tiputtamaan alas. Ja sekin tieto, mitä kartoista ei aukea, on laskun erikoinen alku, jossa pitää traversata varsin jyrkähköä feissiä kivipantojen välistä ”saarekkeelta toiselle”, jotta päätyy jatkuvamman laskureitin päälle.

11. Parit Chamit

Hauslabin passolta laskimme ensin siis alas muutama sata korkeuserometriä puikkelehtien kivikoiden välissä, jolloin viimeinenkin suuntavaisto meinasi hävitä. Yhtäkkiä sumusta ilmestyi eteemme noin kolme metriä korkea kivipaasi, ja kas, olimme tulla tupsahtaneet kuin ankat sumusta suoraan Ötzin monumentille. Kivipaasi ei kuitenkaan ole se oikea paikka, josta Ötzi löydettiin, vaan se sijaitsee noin 70 metriä muistomerkiltä korkeuskäyrää seuraten koilliseen. Siellä oli tietenkin aivan pakko käydä ottamassa pakolliset valokuvat, vaikka näkyvyys olikin vain pari metriä. Voi vain arvata, miten hyviä niistä kuvista tuli;) Mutta minkäs sitä (yhteiskunta)maantieteilijä itselleen voi, kun on ihmiskunnan historian kannalta näinkin merkittävästä löydöstä kyse! Itse löytöpaikka, jos saan siitä vielä höpistä, on kalliopantojen väliin jäävä painanne, joka on täyttynyt lumella, ja aikoinaan toki jäällä, ja joka on alkanut hiljalleen sulaa pois. Kilianin mukaan painanteessa on usein lunta kesälläkin juuri sen kupinomaisen muodon vuoksi ja näin ollen on mahdollista, että jäätikön liike ei ole kuljettanut Ötzi-velikultaa alaspäin, niin kuin tyypillisesti tapahtuu.

12. Boyz

Löytöpaikka ei ole varsinaisesti minkään hiihto-, vaellus- tai kiipeilyreitin varrella, mistä johtuen on mahdollista, että Ötzi oli saanut pötkötellä siellä osin vapaana jäästä jo pitempäänkin ennen kuin saksalainen kiipeilijäpariskunta vuonna 1991 hänet matkalla alas Fineil Spitzeltä löysi. Ja sekin on suurta sattumaa, että tämä pariskunta käveli juuri tuota kautta alas, sillä perusreitti ei sieltä mene. Heidän majapaikkansa oli Similaun Hütte, mutta he taittoivat taivalta alas huipulta yhdessä Martin Busch Hüttelle menevien henkilöiden kanssa ensin jonkin matkaa, ja jossain vaiheessa kääntyivät sitten kohti Similaunia, ja siinä kohdin sitten bongasivat Ötzin. Päästyään Similaun Hüttelle, he raportoivat hüttenpitäjälle Markus Pirpamerille löydöstään, joka puolestaan hälytti paikalle Italian Carabinierit ja Itävallan Gendarmeriet. Viranomaiset tuumivat, josko kyse olisi jostakusta jäätiköllä liikkuneesta hiihtelijästä, mutta koska ketään ei oltu viime aikoina raportoitu kadonneeksi, asia taisi jäädä sillensä. Similaun Hüttellä oli kuitenkin samaan aikaan legendaarinen Reinhold Messner, joka seuraavaksi hilpaisi löytöpaikalle. Messner oli sitä mieltä, että kenties oli kyse noin 500 vuotta vanhasta vainajasta, ei kenestäkään ”tuoreesta hiihtelijästä”, sillä tällä oli sen verran erikoiset vermeet päällä. Löytöpaikka on selkeästi maantieteellisen vedenjakajan Itävallan puolella, minkä vuoksi Ötzi kuskattiin ensin alas Innsbruckiin oikeuslääketieteellisiin tutkimuksiin. No, niiden myötä sitten havaittiin, että kaveri onkin vähän vanhempi eli rapiat 5.300-vuotias, mistä syntyi suuri mediakohu. Ja tämä puolestaan herätti Italian hallinnon mielenkiinnon Ötziä kohtaan. Ja kas, Italia onnistuikin todistamaan, että rajapyykeillä mitattuna Ötzin löytöpaikka onkin noin 90 metriä Italian puolella. Näin ollen Ötzi majailee nykyään Bolzanon arkeologisessa museossa. Se on aivan ehdottomasti seuraava Ötzi-kohteeni.

Ötzin löytöpaikalta on kiva lasku alas Martin Busch Hüttelle, jos näkee eteensä. Nyt ei nähty, mutta sieltä puikkelehdittiin Kilianin johdolla erinäisten kivipantojen välistä ja lomasta aina alaspäin ja kohti itä-koillista, kunnes maasto muuttuu selkeäksi Niederjochin solaksi. Sen varrelta 2.501 metrin korkeudesta löytyy Martin Busch Hütte, joka on melko iso ja uusi maja, jonka senkin, yllätys yllätys, omistaa DAVin Berliinin osasto.

13. Ilta-askareita

Kilianin mukaan Martin Busch Hütte on kaikkein paras alueen majoista, jos haluaa asua yhdellä majalla ja hiihtää useita eri huippuja. Niitä riittää sieltä käsin kuulemma hyvinkin viikoksi.

Päivä 5: Martin Busch Hütte – Kreuz Kogel – Martin Busch Hütte – Vent

Minä jatkoin kahvinjuontia ja struudelin syöntiä kerran vauhtiin päästyäni ja pitelin siinä sivussa polveani. Pojat kävivät eteläisen Föhnin ja siitä johtuvan sumun edelleen pitäessä pintansa nousemassa Kreuz Kogelille (3.340m), joka on suoraan luoteeseen hütteltä. Nousu oli paikoin varsin jyrkkä ja jäinen, joten hankiraudoille oli tälläkin keikalla käyttöä. Ne tuntuivat olevan ylipäätään jokseenkin välttämättömät vermeet näillä meidän kohdalle osuneilla keleillä. Suosittelen lämpimästi, niin ei tarvi lipsutella. Lasku osui juuri sopivasti aamun pehmittämälle firnille lyhyeen aurinkoikkunaan ja oli kuulemma reissun paras. En ollenkaan epäile, mutta hyvä oli mun struudelinkin.

Poikien aamupäivänyppäisyn jälkeen suunnattiin kippurat alas Niederjochia mukaillen ja aloitettiin melkoinen yhdensuuntainen langlauf-traverse kohti Ventin kylää. Pakko myöntää, että jouduin nyt todellakin puremaan hammasta, sillä oikea eli se rikkinäinen jalka oli koko matkan alajalka ja kuormitettuna. Meinasi usko loppua, tuleeko kylä ikinä näkyviin. No, tulihan se sieltä vihoviimein, reilun kahdeksan kilometrin murtsikan jälkeen. Traverse kulkee valtavan vuorenseinän alla ja reitti ylittää useita isoja vyörykuruja, joten iltapäivästä ja lämpimällä säällä ennen kuin kurut ovat puhdistuneet ei sitä kannata lähteä tuuppaamaan, ei ylös eikä alas.

14. Jälleen humpataan

15. Lunta piisaa

Summa summarum

Vent verkehrte Rundtour on oikein mukava touri, ja sen rankkuutta on toki mahdollista säätää sen mukaan, millaisia huippuja majoilta käsin käy hiihtämässä. Erityisen kivaksi minun kohdallani sen teki epäonnisesta kintusta huolimatta visiitti Ötzi-Platzilla ja se, että majat olivat viihtyisiä, niillä ei ollut ruuhkaa ja niiltä sai hyvää struudelia, mikä nyt ylipäätään on kuitenkin se tärkein asia randohumppailussa. Suosittelen J

16. Soppaa ja struudelia

17. Sumun sekaan

18. Ja sukset kiittää

19. Ötzi-Platzi

20. Martin Busch Hutte häämöttää jo

21. Suunnittelua

22. Kippurat alaspäin

23. Uskollinen matkakaveri

Linkkejä

Kilianin opastoimisto Ventissä: http://www.bergfuehrer-vent.at/cms/

Kilianin perheen pyörittämä Fruhstuck Pension, Haus Hubertus: http://www.hubertus-vent.at

ÖAV:n hüttehaku (ml. DAVin Itävallan puolella olevat majat): https://www.alpenverein.at/huetten/finder.php

Tirolin lumivyöryennusteet: https://lawine.tirol.gv.at/home/uebersicht/

Adventure Partners järjestää opastettuja hiihtovaelluksia Alpeilla ja Norjassa, sekä lisäksi jäätiköillä toimimiseen valmiuksia antavia jäätikkökursseja Norjan Jostedalenilla, Norjan Svartisenilla sekä päivän kursseja Helsingin Pirunkalliolla. Kurssivalikoimasta löytyy myös lumiturvallisuuskursseja. 

Crash Test dummien kolmivuotinen tutkimusprojekti Kvaløyan Topptureista on saatu päätökseen ja paikka on valmis siirtymään seuraavalla kevätkaudella tuotantoon. Ohessa lajityyppinsä viimeiseksi jäävän reissun tunnelmia videoblogauksen muodossa.