Go West - Lyngenistä länteen

Teksti & kuvat: Mikko Sirkiä

Siellä se on, Tromssasta luoteeseen, Lyngenin ja valtameren välissä, Kvaløya. Hyvä hiihtopaikka. Tämän todistivat vappuretkellään Apiksen puolivirallinen varjoretkikunta Make, Mikko, Jusku, Jugi ja Kaitsu.

Pääryhmä aloitti reissun aamulennolla Oslon kautta Tromssaan missä autopartiomiehet odottivat aperitiivikuriireita kentällä. Siitä suunnistettiin Eide-handeliin (Kvaløyan puolella, siinä sillan takana, Sommarøyan tienristeyksessä) mistä hankittiin retkieväät. Kalaa, äyriäisiä, makkaraa, juustoja, turskankieliä, leipää ja hiukan vihanneksia. Kuka muka lähtee hiihtoretkelle käymättä Eide-handelissa?

Handelin jälkeen suunnistimme pääasiallisen hiihtokohteemme, Kattfjord-laakson läpi aivan saaren läntisimpään nurkaan, pienelle Hillesøyan saarelle mökkimajoitukseen. Mökki on tosin vajavainen nimitys sille upouudelle merenrannassa jököttävälle bungaloville, joka meille Sommarøy Arctic hotellin respasta osoitettiin.

Päivä oli vasta taittumassa iltaan ja valoa riittäisi myöhään. Eikun siis mäkeen! Mikään varsinainen kiire meillä ei ollut, mutta tulipahan todistetuksi, että reilumman ylinopeussakon voi Norjassa korvata vankilassa noin 120 euroa per yö vaihtosuhteella. Siinä tuli hiukan hintaa hissilipulle, mutta sellaista sattuu.

Illan laskukohteeksi oli valittu laakson lähin töppyrä, Tverrfjellet. Mäki oli loivahko eikä nousuakaan tullut kuin 450 metriä, mutta oikein mukava lämmittelytreeni ja Vappumäeksi sopiva, autolta huipulle ja takaisin tunnissa. Olihan Vapun aatto!

Ravitsevan kolmen ruokalajin illallisen jälkeen Vapun vietto jatkui pikkutunneille, mutta seuraavana aamuna ryhmä oli reippaana reput täynnä tavaraa valmiina valloittamaan kuuluisa Skittentinden.

Paikallinen randoklubi oli paikalla merkitsemässä nousureittejä ja laskulinjoja seuraavan päivän kisaa varten. Aivan koko rataa emme kiertäneet kun lycrat olivat jääneet kotiin, mutta saimme hyvän käsityksen minkälaisesta kisasta oli kyse. Topin lähestyessä tuli mukaan otetut hankiraudat tarpeeseen - ne kannattaa kyllä laittaa heti kun siltä tuntuu! Ylhäältä avautuivat aivan huikeat maisemat ja silmä haki uusia nousuja ja laskuja edessämme avautuvassa laaksossa. Alas tultiinkin sitten vain astetta rauhallisemmin kuin seuraavan päivän chinese downhillin osanottajat. Nousua tuli vajaa 1000m.

Lauantaina vuorossa oli sitten yksi pääkohteistamme, Storstolpan joka sijaitsee saaren pohjoisosassa. Nousu tieltä Humpenin ja Rundheian välistä ja pikku lasku alas vuorijärvelle josta plus 30 asteista nousua käytönnössä ylös asti. Taas oli nousuraudat paikallaan. Toppia lähestyttäessä reissun ensimmäiset pilvet ilmestyivä valitettavasti paikalle ja päätimmekin olla riskeeraamatta ansaittua laskua. Noin 100 verttiä jäi nousematta toppiin, mutta ainakin näimme laskea alas. Erittäin suositeltava kohde, joskin olosuhteet voivat olla haastavat jos rinne on kovin jäässä. Lauantain saldo on reilu 800m ylämäkeen. 

Sunnuntaina oli vielä mahdollista laskea, mutta suunniteltu Skittentindetin pienempi töppyrä jäi kuitenkin väliin, koska näkyvyyttä ei ollut alkaneen lumisateen vuoksi. Aistinvaraisesti ja yr.no:n suositusten perusteella suunnistimme kohti Tromssaa, jossa näytti olevan kirkkaampaa. Viimeiseksi mäeksi jäi Rødtindfjellet, jonne noustaan paikallisen hiihtoseuran majan parkkikselta. Mukava nousu Tromssalaisten takapihalla ja sopiva kauden päätös! Jäähdyttely jäi reiluun 400 metriin.

Sinne jäi vielä monta hyvännäköistä rinnettä laskettavaksi. Mukaan lukien se, joka vyöryi seuraavalla viikolla. Nopeasti vaihtuvat olosuhteet, Vappuna oli poikkeuksellisesti 1:n vyöryriski koko alueelle.

Mainitsinko muuten, että majassamme oli luonnollisesti sauna. Niin, ja ne kelit. Aurinko paistoi lähes kokoajan, tuulta ei ollut nimeksikään ja lämpötila oli reilusti plussalla merenpinnan tasossa. Kuten aina noissa maisemissa….

Ei paskempi reissu - onneksi olin mukana!