perjantai 6. kesäkuuta 2014

Perinteinen talvikauden päätösreissu melkein Lyngeniin


Teksti: Jukka Partanen
Kuvat:  Make Mellanen & Juha Mikkonen


Talvikauden päätös on perinteisesti tapahtunut vapun tienoilla joko Riksulassa tai viime aikoina Lyngenissä. Tällä kertaa suunnattiin Lyngenin vuonon kupeessa olevalle Kåfjordin alueelle. Viime vuonna Lyngenin puolelta nämä topit näyttivät houkuttelevilta. 



Toki täytyy sanoa, että Kåfjordista katsottuna näkymä Lyngeniin on todella upea. Osasyynä matkakohteen valintaan oli saunallisen majapaikan järjestyminen Manndalen Sjobuer nimisestä paikasta. Mökki osoittautui hyväksi. Sauna saatiin lämpimäksi ja erinomaisesti toimivan Wifin avulla sosiaalinen media oli enemmän kuin vain saatavilla.

 


Sääennuste oli tyypilliseen Norjalaiseen tapaan näyttänyt kaikkea mahdollista pitkin viikkoa, mutta kelit osoittautuivat lopulta ennustetta paremmiksi ja pääsimme jokaisena päivänä laittamaan sukset alle.



Alkutoimet
Lähestyminen tapahtui tällä kertaa Kittilän kautta. Kittilään meno tosin oli hieman pomppuinen, kun ensimmäisellä lähtökerralla salama iski koneeseen. Paluu Helsinkiin, koneen vaihto ja uudelleen matkaan. Kittilässä meitä odotti Skoda Octavia Combi tai vastaava eli Mersun C-sarjan farkku, jolla matka jatkui heti sujuvasti kohti Kilpisjärveä. 



Hieman etukäteispohdintaa aiheutti aikataulu, sillä matka alkoi Wapun päivänä ja ruokajuomavähittäiskauppahan on silloin kiinni. Onneksi saimme värvättyä mukaan Lapin paikallisagenttimme Juskun, joka oli tehnyt tarvittavat hankinnat etukäteen. Jusku ja Juho olivat odottamassa Kilpisjärvellä. He olivat ottaneet varaslähdön ja scoutanneen vapunaaton bilemeiningin sekä topittaneet päivällä Saanan.


Giilavarri 1163 m
Ensimmäiseksi nousuksi valikoitui lähin kasa Giilavarri. Parkki- ja lähtöpaikka löytyi helposti Espenin kirjan ohjeiden mukaisesti. Sukset sai laittaa jalkaan heti auton vierestä ja ei muuta kuin matkaan. Alkuun oli jonkin verran puita, mutta reitti kulki selkeästi ja mitään varsinaista ryteikköä ei osunut kohdalle. Alkuun paistoi aurinko, mutta mitä ylemmäksi päästiin, sen huonommaksi muuttui keli. Toppi löytyi tai sitten ei. Lumi oli ylhäällä hyvää ja pehmeää oli noin 20 cm. Lasku olisi varmaan ollut loistava, jos näkyvyys olisi ollut parempi. Ainakin allekirjoittaneelta katosi vähäisetkin laskutaidot. Muuten oli kyllä erinomaisen hieno paikka. Samasta lähtöpaikasta pääsee myös Nordmannvikttindeniin, joka sekin näytti hyvältä.



Storhaugen 1142 m
Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena. Erilaisten skenaarioiden pohdintojen jälkeen päädyimme valitsemaan Storhaugen. Yhtenä syynä oli se, että käväisisimme Slettnesissä tarkistamassa mahdollisen tuoreiden katkarapujen tarjonnan. Tarjontaa ei tällä kertaa ollut ja jouduimme tyytymään muunlaisen liharavinteen hankintaan. Kauppakierroksen jälkeen ajelimme takaisinpäin ja aloimme etsiä lähtöä. 


Tätä etsintää vaikeutti hieman se, että yhtään kolmesta Espenin kirjasta ei ollut osunut mukaan autoon. Lopulta lähtö löytyi ja taas päästiin starttaamaan suoraan auton vierestä. Nousureitti oli vielä perjantaitakin helpommin ja pian olimme jo puuttomalla kentällä sujuttelemassa kohti toppia. Uutta lunta oli tullut yön aikana mukavasti ja pyydaa riitti melkein polveen.  Laskulinjoja ei kovin paljon tarvinnut miettiä, kun käytettävissä oli useamman sadan metrin levyinen alue. Todella upeaa. Ylhäällä tosin kannattaa olla tarkkana, sillä topin takana on muutaman sadan metrin pudotus. Viime vuonna siitä oli lumilippa pettänyt Itävaltalaisnaisen alta.



Rissavarri 1251
Sunnuntaina oli aikaa vielä yhteen nousuun. Kovin montaa vaihtoehtoa ei ollut enää jäljellä. Muut olisivat vaatineet pidemmän aikaikkunan, joten päädyimme Rissavarriin. Lähtöpaikka oli Lyngmon kaupan takana. Autot jätettiin parkkiin tien varteen. Ensin sujuteltiin peltojen yli ja siitä sitten vanhoja jälkiä seuraten kohti ryteikköä. Hiki tuli jo pelkästään siitä, että mietti noustessa mahdollisia laskulinjoja pusikon läpi. 


Sata metriä ylöpäin ja puusto alkoi harventua. Lunta oli nousulinjalla todella vähän ja kiviä oli näkyvissä siellä täällä. Keli oli muuten melko hyvä, mutta toppi oli taas sinkissä. Fiilis ylhäällä ei ollut mikään paras mahdollinen. Onneksi laskulle oli olemassa toinen vaihtoehto nousulinjan lisäksi. Päädyimme laskemaan alas vasemman kautta ja siellä olikin todella hyvää lunta. Aurinko alkoi myös paistaa heti laskun alettua. Lopulta fiilis oli mitä parhain, sillä lasku oli melkein vielä parempi kuin lauantain Storhaugen. Siitä sitten perinteisen Statoil pölsen ja kamojen välppäysten jälkeen kohti Kittilää upea kokemus rikkaampana.



Koska kaikille meille numerot ovat tärkeitä:
1
Pelastettu ihminen merestä
2
Veresliharakkulaa
3
Statoilin grillimestarin maksimipanostus pekonipölsejä grillissä. Tarkoitti sitä, että tavallisen hodarin saaja jouduttiin valitsemaan aina kivi-paperi-saksilla.
5
Jäämeressä kastettujen munien määrä
12
Hiihtoon käytetty aika tunneissa
35
Sukset jalassa edetty matka kilometreissä
57
Soitettujen paskalistabiisien määrä. ”Voittajaksi” valittiin yksimielisesti Anton aus Tirol.
100
Rikesakko Suomessa
126
Keskisyke sukset jalassa (Juke)
3620
Nousumetrit Ambitin mukaan
6202
Poltetut kalorit (Juke)