maanantai 18. maaliskuuta 2013

Kuulumisia Pohjois-Italiasta

Teksti & kuvat: Elisa Kallio & Jukka Kopra

Tervehdys myös Apiksen noviisiosastolta! Kuukausi on reissua takana ja ollaan parhaillaan Euroopan autoilureissun puolivälissä. Kaksi ensimmäistä viikkoa laskettiin Itävallan lumia vielä turvallisesti mökistä käsin ja nyt reilut kaksi viikkoa autoelämää Pohjois-Italiassa takana.

Ensin kurkistus elämään Skoda Roomsterissa. Autoa hommattaessa kriteereiksi valittiin asiallinen käyttöauto Suomen olosuhteisiin, mutta tarvitsimme kuitenkin riittävästi tilaa muutaman kuukauden reissuun autossa yöpyen.  Roomster on ollut meille kelpo ratkaisu. Tilaa minulle ja Elisalle on juuri riittävästi nukkua suorana (<175 cm) etupenkit eteen siirrettyinä. Takapenkit jätettiin Suomeen ja konttiin rakennettiin puinen lavetti, jonka alla säilytetään valtaosa tavarasta. Autoilumoodista majoitusmoodiin siirtymiseen taitaa mennä vireys- ja nälkätilasta riippuen 5-10 minuuttia.
Koska kevät on vasta aluillaan, kylmätavaroita on ollut vallitsevissa lämpötiloissa helppoa säilyttää. Kaupasta saatu jää viilentää tarvittaessa myös sähköllä toimivaa kylmälaukkua 2-3 päivää. Ruokaa valmistuu kahden kaasukeittimen voimin ja laadussa ei ole kompromisseja tarvinnut tehdä, supermarketit kun ovat pullollaan paikallisia herkkuja. Yöpyminen sujuu takaikkunat hieman auki ja -10C comfort untuvapusseissa. Aamulla lasit ovat yön säästä riippuen usein hieman kosteina, mutta ajossa auto kuivuu nopeasti.
Ulkopuolelta tarvitaan vain vettä. Arcosta ja Finale Liguresta olemme onneksi onnistuneet löytämään yöpaikat, missä voi juoksevalla vedellä tiskata ja peseytyä. Sadepäivää ei kokonaan pysty pienessä autossa viettämään. Useamman päivän sateita ei onneksi ole matkalle osunut kuin kahdesti: nyt ollaankin toista kertaa lataamassa elektroniikan ja lämpimän suihkun akkuja hotellissa.
                          Multipitch-kokeilulla Sarchessa Amazzonia-reitillä

Sitten vähän sitä maankuulua hankkukabuxia. Sitäkin on tullut tehtyä. Maaliskuun alku Pohjois-Italiassa on suomalaiselle kiipeilyllisesti hyvä. Jos viileistä öistä selviää, on päivisin miellyttävät 10-15C eikä kallioilla tai yöpaikoissa ole ruuhkaa. Ensimmäinen viikko meni pääosin kalkkikiveen totutellessa kohtuuvarmalla onsight-tasolla. Varmasti hyvä ratkaisu parin viikon kiipeilytauon jälkeen: nyt kun on vähitellen siirrytty päivän aikana projektoitaviin reitteihin, on onsight-yrityksissä varmuutta ollut ihan kohtuullisesti. Tarkoitus on ollut siirtyä jo haastavampaankin projektointiin, mutta vielä ei metrinälkä ole tähän tilaa antanut eikä ehkä ihan riittävän silmää hiveleviä linjoja ole löydetty.

Onnistuminen reitin Prana onsightissa oli taattu Pranan paidassa. Finale Ligure ja Grotta dell’Edera
Se, miltä greidi tuntuu, vaihtelee huimasti sektorilta toiselle. Tämä aiheuttaa aika ajoin hermojen kiristelyä ja onneksi onnistumisen elämyksiäkin. Ainakin onsight-yritysten henkinen rasittavuus on tästä johtuen pysynyt korkeana, sillä mitään reittiä ei voi lähteä kruisailemaan. Lepopäivää on pidetty melkeinpä joka kolmas päivä. Vaikka fyysisesti tuntisikin silloin olevansa vielä vireessä, ei pää pysy menossa mukana. Ehkä se on tätä pullamössösukupolven rappiota se.

                     Castelbiancon Terminal –sektori. Le Guardia –reitti.

                               
Jukka toimii Adventure Partnersin ohjaajana kiipeilyvalmennusohjelmassa, kiipeilykursseilla sekä erilaisissa tapahtumissa