Apiksen Herttaisten tyttöjen ja HakkuHelenoiden ensimmäinen yhteinen ponnistus, Naisten Jääsessarit Mano à Manon hyväksi, ovat takana ja hienosti meni! Kiitos kaikille tapahtumassa mukana olleille – kerrassaan mahtava porukka ja hyvä meininki. Erityiskiitos Oulun Kiipeilyseuralle Heidin avuksemme päästämisestä sekä Suskille, Marjaanalle ja Outille siitä, että annoitte omat käsiparinne käyttöömme! Jäi sellainen fiilis, että tällaisia tapahtumia tarvitaan jatkossakin, ja että niitä on myös tosi kiva järjestää. Lisää siis luvassa :)
Emmentaljuustomaiseksi aiemmin viikolla mennyt putous oli aiheuttanut meille järkkäreille hieman harmaita hiuksia. Onneksi Make sai jäädytysjärjestelmän sulatettua ja viriteltyä takaisin elävien kirjoihin, ja onneksi myös lämpötila vajosi pakkasen puolelle muutamana yönä ennen H-hetkeä. Tapahtuma-aamuna putous ei muistuttanut enää suoranaisesti sveitsiläistä juustotahkoa, vaan pikemminkin ihan kotimaista, lumensekaista kukkakaalia. No, olosuhteillehan emme mitään voi, ja oli putouksen pehmeydestä ainakin se hyvä puoli, että ensikertalaisten oli helppo saada hakut uppoamaan – kahvoja myöden. Edistyneemmille putous oli ehkä hivenen harmillisessa kunnossa, mutta kukaan ei onneksi jäänyt sitä harmittelemaan, vaan nautti hyvästä seurasta ja kauniista kevätkelistä.
Aamun ehkä hivenen hektisestäkin kramppoonien säädöstä (kiitos myös toiselle Sinille ja Nannalle!) ja köysien virittelystä huolimatta tapahtuma lähti mukavasti liikkeelle. Upea joogimme Kaisa veti meille flunssastaan huolimatta ulkoilmaan ja toppiksiin sovelletun lämppärijoogan, jolla saimme heräteltyä mielemme ja kehomme kiipeilyyn. Jääkiipeilykokeiluun saapui parikymmentä kokeilijaa sopivan tasaisena virtana, joten varusteet riittivät ihan mukavasti. Vähän jouduttiin kierrättämään rautoja, mutta vuorottelu soljui ikään kuin omalla painollaan ja kaikki pääsivät kokeilemaan. Oli aivan huippua kuulla ensikertalaisten innostuneita kommentteja! Jääkiipeily taisi yllättää aika monen ja positiivisella tavalla.
Kaisa veti vielä toisen joogasession ennen tekniikkaklinikoiden alkua. Siinä vaiheessa meitä oli paikalla jo pitkälle kolmattakymmentä kiipeilijänaista ja joukon jatkona muutama muksukin, pari rattaissa ja muutama sukset jalassa. Klinikat pyörivät mukavasti. Ohjelmassa oli Old School –kiipeilyä wanhanajan wermeillä, New School –jyrkän jään tekniikkatreeniä ihan viimeisimmillä putoushakuilla, etenevää ja dynaamista pitkien vetojen rouhintaa sekä hiipimistä ja hookkailua olemassa oleviin reikiin.
Uskon ja toivon, että jokainen osallistuja sai poimittua klinikoista jotain omaan kiipeilyynsä. Jotain, mitä voi jatkossa soveltaa ja kaverien kanssa treenata. Ainakin minulle on tänä talvena ollut todella antoisaa tehdä Tonin kanssa lyhyitä täsmäiskuja Pirunkalliolle tekniikkatreenien merkeissä. Oma kiipeilyni on kehittynyt hurjasti ja olen saanut rutkasti lisää sekä itseluottamusta että rentoutta. Täytyy myöntää, että olen päässyt viimeinkin hurahtamaan myös jääkiipeilyyn. Ihan huippua, sillä nyt on kiipeilylaji jokaiselle vuodenajalle ja myös välikausille: talvella ja kevättalvella jäätä, keväällä ja kesällä kalliota pitkälle syksyyn ja syksyn tihku- ja räntäsateissa teknoa talvea ja jäitä odotellessa. Nastaa!
Toivon myös, että tapahtuma madalsi naisten kynnystä siirtyä sisältä ulos, muovilta jäälle. Jääkiipeilyskene on ehkä hivenen miehinen, ja voi siten olla vieras maailma vasta-alkajanaisille. Naisen on aikalailla helpompi mennä aerobiciin kuin ulos kiipeämään jäätä. Tätä kynnystä haluaisin madaltaa ja rohkaista naisia muodostamaan köysistöjä, astumaan ulos, opettelemaan asioita itse ja kiipeämään omalla tasollaan, omalla tavallaan ja omia reittejään. Kuten yllä totesin, meillä on oivat mahdollisuudet kiivetä, vaikka sitten vuoden ympäri.
Klinikoiden jälkeen Sinillä ja Teijalla oli vielä asiakasryhmä kokeilemassa jääkiipeilyä. Outi, Heidi ja minä sen sijaan pääsimme jo saunanlauteille kertaamaan päivän tapahtumia. Eikä siinä vielä kaikki. Jääkiipeilypäivän kruunasi pulahdus avantoon! Ja kaikki tämä Helsingissä. Ihan kiva stadi meillä.
Lajissaan ensimmäiset Naisten Jääsessarit oli niin kiva tapahtuma, että aloin jo mielessäni suunnitella Naisten Kalliokauden avajaisia. Löytyykö kiinnostusta?
Sinin, Miian ja Teijan puolesta Miia
Kuvat: Anders Koponen
