Eilen hinattiin itsemme ja suurin osa komoista ylös tänne ylempään
perusleiriin reiluun neljään tonniin.
Kaiveltiin teltta kuoppaan. Paisteltiin pekonit ja sipulit, nukuttiin
kunnon unet ja sopeuduttiin taas uuteen tonnilukuun.
Tänään haettiin 500 metriä alemmas torstai iltana
hinatut loput kamat... pinjansiemenet ja parmesaanjuustot. Alaspäin
menijöiltä teimme paikallishankintoja,
polttoainetta, voita ja muuta hyödyllistä keittiömontun sisältöä. Kolmas
radiopuhelinkin löytyi pikkurahalla Jaskalta & Paulilta...
Amerikan hymyileviltä vuoristo ketuilta. Muutama hyvä tipsi reiteistäkin
irtosi... right on kehotuksin!
Tänään pelasimme rinnepalloa Josen juomapullolla. Jarmo Myllysmainen
patjatorjunta muutaman kymmenen metriä alempana pelasti
retkikunnan ensimmäiseltä varustetappiolta. Siinäpä päivien suurimmat
ihmeet. Laulettu on Kaijaa ja muitakin herkkiä biisejä,
jokunen maskuliininen tunnelmankohotuslaulu on myös ilmoille
singautettu.
Muulin hommat ovat nyt lopusta tämän reitin osalta. Huomenna nousemme
17000 jalkaan haukkomaan henkeä ja sopeuttamaan
kroppaamme tulevaan. Illaksi palaamme kotiin. Mikäli sää salliin
tiistaina starttaame Upper west ribille... kahden vuorokauden rupeamalla
huipun pitäisi olla jalkojemme alla. Nyt käymme kovaa depatia
taktiikasta... kuten tapana on. Painia ei saa yli
neljässä tonnissa joten sanan säilä ja aukottomat perustelut ovat
voimaa.
Pientä myrskyä ehdottelevat sunnuntai-illaksi. Katsotaan kuinka se
aikatauluamme muuttaa.
Hyvin täällä siis menee, välillä muistetaan huudahtaa... "jätkät ollaan
Amerikassa".
"Tule lähemmäs beibi vieleeni jää, etkö näe että minäkin sua pelkään"
KaijaK (c)
